28 viikkoa täynnä

Sunnuntaina tuli tosiaan 28 vkoa täynnä ja nyt tätä kirjoitellessa onkin jo 28+4. Huh olokin on alkanut olemaan tukalampi. Ei niinkään vatsan koon takia, koska se on niin minimaalinen, mutta vauvan pää painaa mukavasti tonne kohdunsuulle. Oon kärsinyt pari viikko tiheistä ja kipeistä supistuksista. Asennonvaihdos ei auta, mutta seistessä ja hitaasti liikkuessa ne laantuu onneksi. Tosin vatsa ja selkä on usein niin kipeät, et oon sit vaan maannut paikallani. Kanavaa oli jäljellä 5 cm eli reilusti viikko sitten tehdyssä sisätutkimuksessa. Nyt viime supistuksista en mennyt tarkastukseen, koska mua niin ketutti. Soitin päivystykseen kysyäkseni oliko virtsatieinfektio positiivinen, niin kuulemma ei. Mulla on taas se streptokokki b ja se aiheuttaa supistuksia. Kaikki luottaa siihen, että kohdunkaulaa on mukavasti jäljellä ja yksi täysiaikainen vauva synnytetty. No, jos näitä alkaa aina tulemaan kahtena päivänä viikkoon, niin pitää sit ravata tarkistuksessa. Turhauttavaahan se on kuulla aina ne samat jutut. Eikä kyseessä ole edes mitkä pienet vatsankovettumiset vaan supistelee tiheästi ja yli 30 sek, mutta alle minuutin. Ja vielä monta tuntia putkeen. Oon sitten aina ottanut ohjeen mukaan 1 g Panadolia ja käynyt 20 min suihkussa, aina sekään ei auta ja sit meinaa itku tulla.

Toivon, ettei tää vauva todellakaan ole vielä tulossa, koska en ole yhtään valmis. :) Vaunut on laittamatta, kehto on pehmustamatta. Oon nyt sitten koettanut ottaa rauhallisemmin. Nivuskipuja on alkanut tulemaan myös niinkin ihanasti, että pienet kävelylenkit kaupalle ja takaisin laittaa kaikki luut huutamaan tuolla lantion alapuolella. Onneksi tiedän, että se on normaalia. :)

Puistossa ollaan käyty syömässä ja leikkimässä nyt tiheästi. Tyttö tykkää tosi paljon, kun on erilaisia leluja ja menopelejä. :) Pitää joku kerta ottaa uimapöksyt mukaan, kun Kumpulan puistossa oli lasten uima-altaita ja sai löträtä vedellä mielinmäärin. :) Viimeksi kastui vaatteet ja vaihtikset oli tietenkin kotona :))

Nyt on sitten vihdoin ja viimein saatu valmiiksi isyyspakkauskin. Meidän isäntä oli ihan myrtsinä, kun me tytön kanssa availtiin äitiyspakkausta. Toki sekin oli halunnut, että se otetaan, mut ehkä kun esikoisesta saatiin se jo ja silloin oli mukana availemassa, niin nyt olis toivonut enempi sellaista, että huomioidaan isiäkin. :D Vaikka siis tottahan se on, että tavarat on enimmäkseen vauvaa varten eikä siellä pakkauksessä äidillekään oikeen mitään ole. :)

Tässä osa vaatteista ja pakkauksessa lisää. Voin laittaa myöhemmin kuvia. :) Muutama käytettykin vaate löytyy joukosta.

Nyt mä jään odottelemaan, kun mies tulee kotiin, niin pääsee näkemään sen ilmeen. :D Viikonloppuna me suunnataan mökille Tammisaareen.

Kesästä nauttimista ja puistoilua

Hoh täällä on oltu kuluvana viikkona töissä illat ja aamupäivät on mennyt tohinalla, kun pitää väsyttää pikku neiti päiväunille! Kaikinpuolin ollaan ja voidaan hyvin. :) Maha on lähtenyt kasvuun, vaikka pienihän se vieläkin on moniin muihin verrattuna, mutta ei haittaa. ;) Moni vaan kommentoi, että onko aika alussa vielä ja kun sanon, että pian 5,5 kk täynnä, niin ilme on sellainen "ai o_O missä se vauva mahtuu olemaan" :D No en ota noita kommentteja pahalla ja nautin vaan, kun on muutenkin aika työlästä tää liikkuminen, niin ei sitten vielä ole iso maha tiellä.

Eilen heräsin aamulla sekavien unien jälkeen. Oon nukkunut tosi sikeästi koko raskauden ajan. Esikoisen kanssa siinä sitten höpöttelin ja heräiltiin. Jäin vielä kuulostelemaan, jos vauvakin on hereillä, kun herää aina samoihin aikoihin ja maha möyryää ja pomppii aamulla. No heiluttelin vatsaa ja koetin tuntea liikkeitä. Sitten yhtäkkiä muhun iski kamala tunne, että jotain pahaa on tapahtunut. Aloin jo huolestua, kun minkäänlaista liikettä ei tuntunut, ei edes pientä hievahdusta. Aloin sit ettiä puhelinta, ei löydy ja tiesin, että akku loppuu pian. Etsin doppleria kaapista, mutta siitä oli hävinnyt paristo. Koetin sit vielä rauhottua ja liikutella vauvaa ja alkoi jo itkettääkin, kun tuli tosi paha tunne, et mitä jos se ei enää liikukaan! No puhelin löytyi, kun sain tutun netin kautta soittamaan mulle. Soitin äitille hädissäni, et vauva ei liiku mihinkään, vaikka oon jo puoli tuntia yrittänyt. Äiti sitten lohdutteli, että "ei välttämättä ole mitään hätää, jos se vaan nukkuu sikeästi ja on erilaisessa asennossa". No äiti kuitenkin sanoi lähtevänsä kävelemään meille päin. Soittelin miehellekin, mutta puhelu katkesi, koska sillä oli asiakas. Menin vielä sängyllä makuulleen ja oikeen kunnolla tönin, vatkasin ja heiluttelin mahaa. No yhtäkkiä vauva alkoi liikkumaan ja potkimaan kovaa. Aloin itkeä, että jes mitään ei olekaan tapahtunut! :'D Soitin äkkiä äidille, että kaikki kunnossa ja laitoin miehellekin viestiä. Onneksi läheiset on tukena, vaikka välillä reagoisinkin vahvemmin ja ne kyllä toivoo, että kaikki menisi hyvin. Ja niinhän meille on ultrissakin luvattu, että mitään poikkeavaa ei näytä olevan.

Yleensä en ole edes mitenkään tarkkana, että kuinka paljon vauva potkii, mut nyt muhun iski todellinen epätoivo, kun en voinut kuvitella, että tää kaveri on noin sikeäuninen. No loppu hyvin kaikki hyvin. :) Esikoinen liikkui välillä kans huolestuttavan vähän ja kerran en saanut sitä pariin tuntiin liikkumaan sitä 10 liikettä tunnissa vaan ehkä 4-5 pientä hipaisua tuntui. Käytiin lääkärillä ja kaikki oli ok onneksi. :)

Mulla on ens maanantaina eka lääkäri. Sisätutkimus tosin on jo tehty aiemmin, kun käytiin supistusten takia tarkistuttamassa. Edelleenkin mua sattuu tosi kovaa välillä alavatsaan ja joutuu ihan keskittymään siihen kipuun. Onneksi ne on menneet kuitenkin nopeasti ohi eikä ole tarvinnut sen kummemmin huolestua. Luotan lääkärin sanaan, että jos kestää kauan, niin äkkiä sinne, mutta ei ole vaaraa, että vauva syntyisi ennenaikaisesti. Aion myös varmistaa nyt, että onko multa jo otettu se streptrokokki näyte, koska haluan tietää etukäteen onko se mulla taas ja joudunko antibioottiin ennen synnytystä. Lääkärit jotenkin vähättelee sitä, ainakin sellaisen kuvan mä sain ja sit kauheella kiireellä hoidetaan sitä just ennen lapsen syntymää!

Äitiyspakkaus odottaa hakijaansa postissa. Mies ei ollut niin kamalan innostunut siitä ja syykin on selvä. :D Se totesi, ettei siellä ole hänelle oikeen mitään ja viittasi siihen kuinka se on enempi lapselle ja äidille suunnattu juttu. No mä oon jo saanut hyvin kasattua sen isyyspakkausta ja koetan loppukuun palkoista tilailla sit vähän lisää tavaraa sinne. ;) Luulen, että se on ihan äimänä, kun saa sen. :D Vois tänään oikeen masentaa sitä ja ihastella onnellisena sitä äippäpakkausta hehe.

Mulla on nyt alkanut kriisi kropan kanssa. Siis vaikka painoa kasassa vasta 74 kg (lähtöpaino 71 kg), niin mua ahdistaa, kun kroppaa turvottaa (ei mitenkään pahasti), reidet on löystyneet, käsivarsista on lähteny lihakset ja mahakin on ihan näppylöillä. :D Syy tähän on varmaan se, kun mä laihduin niin paljon esikoisen jälkeen ja sellaiseen painoon, jossa en ollut vuosiin ollut. Uskon kyllä, että saan myöhemmin kilot pois ja vauhtia riittää kyllä niin, ettei kerkiä laiskistumaan. ;) Silti oon koettanut välillä rajoittaa herkuttelua, koska suola ja sokeri turvottaa vaan enempi.

Mun rakas löysi etanan ja alkoi heti laulaa "etalelli" eli  etana-Elli :D

Mulla on jostain syystä kaikki kuvat jossain ihan hukassa, joten nyt tuli vähäkuvainen postaus. Koetan keretä nyt enempi koneelle kirjoittelemaan, kun viikkoja alkaa jo olla hyvin kasassa. Meillä on vaunujen laitto ja kehdon pehmustus ym kaikki tekemättä. Mies vaan koko ajan toteaa, että onhan tässä vielä aikaa. :D

Nauttikaa kesästä! 

Herkistelyä, kiukkua ja anteeksiantoa.

Huh kyllä nyt eletään taas raskaushormoonien myllerryksessä. Itkettää normaalia enemmän pienetkin asiat. En pysty lukemaan edes uutisia, koska nekin itkettää. :D En vieläkään yksinkertaisesti uskalla nauttia täysillä tästä raskaudesta. En pelkää koko ajan, mutta en meinaa uskaltaa ajatella aikaa eteenpäin. Oon pieniä hankintoja vauvaa varten jo tehnyt, mutta lähinnä miettinyt vaan, että nää nyt on vaan tavaroita enkä osaa ajatella, että ne tulee vauvalle. Tai en uskalla. Johtunee varmaan siitä, kun on jo kerran kokenut raskauden, niin nyt huoli on suurempi. Päivä kerrallaan ja suurempia murehtimatta! :)

P.S. Menen tiistaina Pinkin keikalle <3 äidin omaa-aikaa. Mahtavaa :) Aion nauttia täysillä!!

Ajattelin, että voisin laittaa myös tuollaisen kysymyspostauksen, jos saisin lisää inspiraatiota aiheisiin täällä. :) laitan sen nyt erikseen niin sinne kommentteihin voi lisäillä kysymyksiä. :)

Rv 23 +

Nyt tuntuu taas, että aika matelee, raskauden suhteen siis. :) Muuten päivät menee tosi nopeasti esikoisen kanssa touhuillessa. Ehkä, kun nyt oli rakenneultrakin ja voi vaan olla ja nauttia/kärsiä raskausajasta, niin tuntuu, että viikot ei etene. :D

Käytiin nyt tiistaina päivystyksessä, kun oli koko viime viikon supistellut tosi paljon. Toki en oikeasti ollut kerennyt kunnolla lepäämään ja päikkärit jäi usein väliin. Maanantaina olin töissä uimahallilla ja jouduin enempi näyttämään uintijuttuja. Mahaa alkoi sielläkin supistella tosi paljon. Kotiinpäästyä valittelin sitten kuinka sattuu enkä pysty nukkumaan. Otin 500 mg panadolia ja pystyin nukahtamaan, vaikkei lääke täysin auttanut. Tiistaina alkoi sitten viiden jälkeen illalla sama meno eikä maha rauhottunut yhtään. Koko ajan oli tosi pinkeä ja häpyluuhun saakka tuntui leviävä supistus. No lääkäri tutki kaiken eikä onneksi ole mitään hätää kohdunsuun tai kohdunkaulan kanssa. Eli normaalit olivat ja voin hyvillä mielin vetää kesäuimakoulut ja koettaa muun ajan sitten ottaa rennosti. :) Istuminen supistaa tosi paljon ja mieluummin olenkin makuullaan, jos mahdollista. Vauvan paino oli 580 g rv 23+2 ja edelleen poika. :) No tulipahan sitten saatua toi painoarvio ja varmistuttua siitä, että on tosiaan poika. :D Mulla on tosi korkea kynnys lähteä sairaalalle, mutta kun soitin, niin pitkän keskustelun jälkeen ne totes, että tule mieluummin näytille, vaikkei mitään hätää oliskaan. :) Ja olishan se yö voinut olla tuskainen, jos jotain olisikin ilmennyt. Maha rauhoittui vasta seuraavaan päivään mennessä ja nukuinkin päikkärit etten rehki taas liikaa.

Nyt olen saanut myös aloitettua yhden projektin, meinaa isyyspakkauksen. :) Päällystin yhden pahvilaatikon ylijääneillä kontaktimuoveilla ja enää puuttuu sisältö. Oon ostellut jo pari vauvan hattua, yhden vähän isomman hatun (kun esikoiselle ostettiin kahden hatun paketti, niin toinen niistä oli tummansininen). Sitten on sukat ja muutamia vaatteita. :) Kerron lisää sitten, kun saan lisättyä tonne kaikenlaista. Oon jo nyt innoissani. :D Vietiin tytön kanssa laatikko häkkivarastoon, jossa mies tuskin käy enää ollenkaan ennen syksyä. :D Suunnittelin kyllä antavani sen ennen miehen synttäreitä elokuussa. :)

Meinasi mennä hermot ton kontaktimuovin kanssa, mutta ne kestänyt oikeen muutakaan kestävää ratkaisua :D ja musta muovi loppui jo kesken, joten oli pakko vaihtaa keltaiseen. :D Mutta tämän on tarkoitus ollakin sellainen huumorijuttu!

Kehto on nyt vihdoin valmis ja enää puuttuu pehmusteet ja patja. Niiden hankkimisen jätän kesälle sitten. :)

Sitten muihin juttuihin. Ruoka on maistunut hyvin, painoa on alkanut tulla ja taitaa olla jossain lähemmäs 74 kilossa. :D No vähän vaihtelee päivän mukaan, mutta on se noussut. Tosin ei haittaa, mieluummin vähän nousee kuin junnaa koko ajan samassa ja tulee huolestunut olo. Vaikka vauvan koko ja paino oli kuulemma normaalit nyt. 

Tässä on vähän kuvaa ennen raskautta, että millainen sitten olinkaan.

joulukuu 2012

rv 23+4

Ostin muka tiukat farkut ja noi tippuu vaan jaloista. En ole löytänyt sopivaa vyötä vielä. :D

Toisesta kuvakulmasta maha näyttää paljon matalammalta. On silti moni kysellyt jo, että odotanko lasta. :) 

Nyt mun on taas pakko viihdyttää tota neitiä, joka hyppii ihan seinille. On ollut niin huono ilma ja märkää ulkona, ettei kauaa oo viitsinyt ton neidin kanssa leikkiä kuraleikkejä tuolla. :D Meiltä puuttuu isommat kumpparit ja ne on nyt vaan pakko löytää jostain..

Moikka moi!

Äitienpäivä

Mukavaa äitienpäivää kaikille äideille! :) Minä sain eilen kukkia ison amppelin verran. Mies ei uskaltanut unohtaa, koska kaikki olisi kuitenkin kysynyt, että ostitko kukkia. :D

Nauttikaahan tästä päivästä. Meillä mies valmistaa anopin luona ruuan meille. :D

Ultrakuulumisia ja keväthössötystä

Heipparallaa

Mun on pitänyt käydä kirjoittelemassa ennen ultraa, mutta en sitten kerennyt enkä keksinyt ihmeemmin kerrottavaa. :) No nyt viime torstaina oli rakenneultra ja kaikki oli meidän onneksemme täydellisesti. <3 Oon niin onnessani, että meille tulee terve lapsi, mikäli kaikki menee loppuun saakka hyvin. Miten pienestä se onkaan kiinni, että jotain voi olla pielessä.

No tässäpä pari kuvaa. :)

Sivuprofiili. Ihanasti näkyi, kun pikkuinen teki hengitysharjoituksia. <3

Peukku menossa suuhun. <3

No teitä sitten varmaan kiinnostaa, että kumpi sieltä on tulossa. Pikkuveli. :) Kysyin vielä kätilöltä, että ai onko ihan varma?? Niin sanoi, että on niin varma, että jos on tyttö, niin tuokaa heille. :D Pippeli paistoi heti, kun kätilö vei laitteen jalkojen väliin. :) Ihan hassua! Mä oon nyt ultrasta saakka vaan koettanut jotenkin asennoitua siihen, et hei meille tulee poika. :D Mun pitää opetella kaikki alusta. xD Vaikka eipä pojat paljoa eroa tytöistä ainakaan pikkuvauva-aikana. Mä tiedän, että sieltä tulee pitkäripsinen ja isosilmäinen hurmuripoika, jos yhtään siskonsa geenejä perii. ;) Kunhan terveenä syntyy, niin kaikki muu on plussaa niin sanotusti.

Iski heti kamala nimipaniikki, koska mulla ei ole mielessä yhtäkään kivaa pojannimeä. :D Mies sanoi, että kyllä sen vielä ehtii päättämään. Oon onnellinen miehen puolesta, että se saa nyt kokea pojankasvatuksen, joka on kuitenkin ehkä hieman haastavampaa. :D Ja sehän melkein hyppäsi kattoon, kun sai tietää, että mahassa on poika! Ilme kirkastui sekunnissa. :) Vaikka ei tyttökään pettymys olisi ollut.

13. päivä on sitten neuvola. Nyt tajusin, että olin neuvolaan kertonut painavani 70-71 kg, mutta 71 kg oli lähinnä aloituspainoa. Nyt painan 1, 5 kg enemmän eikä huoleta enää niin paljon, kun paino on kuitenkin vähän noussut. Toivottavasti ei kauheesti lähde nousemaan ja siitä varmaan pitää huolta liikkuminen lapsen kanssa. :) Tänään käytiin testaamassa pyörät pitkästä aikaa ja hittovie kun otti kunnon päälle se, että tyttö oli myös kyydissä istuimessa. :D Ens kerralla, jos pidempi lenkki tehdään, niin mies saa ottaa, koska mulle jo pyöräily pitkästä aikaa on riittävää treeniä. Nyt rikon sitten lupaukseni siitä, liikun koko raskauden ajan, päätöksestä. :D Ei vaan kyllä olen liikkunutkin, mutta siihen tahtiin, ettei ala ärsyttämään, kun ei täysillä pysty mitään tekemään. Parempi vaan tottua tähän kevyempään menoon.

Sitten asiasta seuraavaan eli keväthössötykseen. :D Mulle on joko iskenyt keväthulluus tai sitten vaan pesänrakennusvietti. Olen tässä viikon aikana saanut ostettua uudet verhot olkkariin, että aurinko ei paistaisi niin kirkkaasti. Vahasin kaksi lipastoa, joista ei nyt ihan täydellisiä tullut, kun laatikoiden kannet on vähän vinksallaan ja niitä joutuu vielä säätämään. Lisäksi en ole ihan tyytyväinen lopputulokseen vaan myöhemmin vielä hion pinnan sileäksi ja vedän kerroksen tai pari vahaa, että tulos on tasaisempi. :) Perfektionisti ei keskeneräiseen tyydy. :DD Sain myös uudelleen maalattua meidän valkoisen sohvapöydän ja nyt siinä on hieman kirkkaampi maali. Naarmuja löytyy ja tykkään, kun pöydässä näkyy elämä eikä tarvii olla niin sileä. :) Lapsi myös tuhoaa tasaiseen tahtiin huonekaluja, niin kaiken ei tarvitse olla täydellisiä. Tällaiset niistä nyt tuli.

Pöytä ostettu muistaakseni 10 eurolla käytettynä. Hioin ja maalasin helmikalustemaalilla ja uudelleen kiiltävällä kalustemaalilla. :)

Sori surkea kännykkäkuva!
Kaksi tällaista lipastoa. Toiseen tulee mun tavaroita ja toiseen vauvan vaatteita.  Alkuperäisesti nämä oli männynväriset ja hiemat kuluneet. Maksoi 30 e yhteensä, vaikka joo vahat päälle vielä. Mä vaan niin rakastan tuunailla kaikkea omanlaiseksi. :)

Miehellä menee aina joskus hermo mun kodin sisustamisen kanssa. :D Se kuulemma sisustaa vain elektroniikalla. Seuraava projekti odottaa jo tuolla alakerrassa eli kehdon hiominen. :) En malta odottaa, että saan sen niin valmiiksi, että sinne voi laittaa vauvan nukkumaan. <3 Yks toinen projekti on sitten makkarin ja lapsen huoneen lattian puhdistus ja muovimaton vahaaminen. Lattia on nyt tosi karhea ja erittäin tahmainen, vaikka sitä kuinka hinkkaisi. Mies saa auttaa tavaroiden siirtelyssä sitten. :) Täällä meidän asunnossa ei ole tosiaan mikään siivousintoinen asunut ja aina välillä löytyy jotain tosi yököttävää jostain. :D

Mutta sitten loppuun vielä iloinen uutinen. Meidän kylppäriä tultiin vihdoinkin remppaamaan! Sain tiedon, että työmiehet eivät olleet saaneet tietoa tästä meidän ongelmasta ja jossain oli tietokatko. No mä sinne sata kertaa soittelinkin, että milloinkas se kartoittaja meinaa soittaa mulle, että tulee katsomaan. Kaikki laatat irroitettiin ja lattia meni vaihtoon. Nyt ollaan jo niin pitkällä, että uudet laatat on seinillä ja seuraavaksi maalataan vielä seinät ja tehdään lattia. Niin ihanaa, että päästään puhtaaseen kylppäriin peseytymään. Ihan karsea haju lähti sieltä lattiamaton alta, että meinasin pyörtyä. :D Hometta ei onneksi mistään löytynyt ja vesivahinko täällä on joskus monta monta vuotta aiemminkin ollut ja ilmeisesti vaan jätetty kuivumaan. Eli ei millään tavalla meidän vika. Silti ihmetettää koko touhu. No pääasia, että korjattiin. Työmies sitten totesi, ettei alunperin kuulunut maalata seiniä, mutta koska työssä muutama seinä likaantui, niin ne maalataan. Kysyin sitten miksei kahta muuta seinää maalata, vaikka ne on varmasti ihan eri väriset kuin uusi maali ja seinissä on edellisen asukkaan tekemiä reikiä, joissa ei ole kipsilevyruuveja edes. No remppamies haki kittaustavarat takas ja lätki sitä seinään ja sanoi, että hän maalaa nekin. :) Ihanaa! Ihmetteli myös miten kummallisesti täällä remontoidaan, kun osa jätetään vaan rappeutumaan lisää ja osa taas korjataan.

No, mutta tässä nyt tärkeimmät tapahtumat tältä suunnalta. Iloinen uutinen on sekin, että sain vielä kesäkuun 13. päivään saakka uimaopen töitä, joten saa sitten vielä kesäkuun lopussa yhden palkan, mikä helpottaa huomattavasti elämää. Tuetkin on nyt korjattu ajantasaisiksi, joten voi huoletta odottaa kesäntuloa. Sitten vielä äippärahahakemus, jota tuskin erityisemmin korjaillaan, kun se just alkuvuodesta korjattiin oikeaksi. :)

Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille ja nauttikaa säästä, mikäli aurinko paistaa! :)

Alakulo vastaan iloisuus

Joo täällä on ollut vähän hankala päivä. Just sellainen kuin aiemmin puhuin, että pienikin asia voi tuntua ylitsepääsemättömän suurelta! Tunteet ottaa vallan ja mieli on herkistynyt ihan kamalasti!

Kävin tänään kampaajalla leikkauttamassa hiukset. Voin laittaa myöhemmin kuvaa. No meni noin 15 minuuttia kunnes pyörryin tuoliin ja toipumiseen meni ehkä 5 minuuttia. Kampaaja kyseli sitten, että jätetäänkö kesken ja varaan uuden ajan. Sanoin, että kyllä tää kohta menee ohi, vaikka olo oli ihan kauhea. :D Kylmä hiki vaan virtsasi ja olin ihan valkoinen. Join sitten vettä ja nousin hetkeksi seisomaan. Käännettiin tuolia vähän takakenoon ja olo helpottui. Luulen, että istuin maha liian ahtaalla eikä nivusten kohdalta päässyt kiertämään kunnolla veri. Lisäks mulla oli jo sinne mennessä selkä tosi jumissa ja koetin vaihdella asentoa koko ajan. Että sellainen kampaamoreissu. En meinannut raaskia edes mennä sinne, kun ajattelin, että se on taas turhaa rahanmenoa, mutta menin nyt kuitenkin ja kiva, että vanha väri on nyt kokonaan poissa latvoistakin.

Tytön päiväunien jälkeen päätettiin alkaa pesemään parveketta ja vähän jo vettä ripottelikin. :) Siivottiin kaikki tavarat ja puuritilät pois ja alta paljastui kiva roskakasa. :D No tytöllä oli sadevaatteet päällä ja oli ihan innoissaan, kun sai leikkiä vedellä. Hain sitten aina vettä ja kaatelin sitä lattialle ja vetelin lastalla tonne vesikouruun vedet. Yhtäkkiä kuulin, kun naapurin nainen huutaa alaparvekkeelta, että "hei kaikki vedet tulee tänne!". Olin hiljaa ja mietin hetken. Totesin sitten päässäni, että "voi v*ttu!!". Mua alkoi samantien ketuttaa ihan perhanasti ja komensin tytön sisälle. Kurkkasin alas ja näin, että vähän oli kaide märkä, mutta ulkona satoi sillä hetkellä vettä! No myöhemmin tajusin, että tosta seinän alareunasta saattoi valua vettä sinne alas vähän, mutta ei todellakaan paljoa, että olis tarvinnut siitä alkaa motkottamaan. Kerrostalon ihanuudet, kun ei saa edes parvekettaan huuhtoa. Tota kun ei oikeen pysty edes moppaamaan niin, ettei vettä valuis kourua pitkin alas. Nyt sit vaan naureskelen, kun ulkona sataa kaatamalla vettä, mahtaa olla naapurin parveke märkä. :D Toivottavasti itse nirppanokka on sisällä, ettei nenäpää kastu! Mutta sain pestyä puuritilät ja ne on valmiina sitten öljyä varten. Hyvä, että siirsin ritilät tänään pois, niin partsinlattia huuhtoutuu vielä tolla sateellakin hyvin. Ja mikä parasta hei, lumet sulaa!! :D

Pitäis osata olla stressaamatta, mutta välillä mua ahdistaa kamalasti tää raskaus. En tiedä miksi, jotenkin mietin vaan, et apua kun aika menee ja kohta se vauva on täällä! Esikoisesta aika mateli ja nyt se vaan juoksee, kun on niin kiirettä tuon neidin kanssa. :) Toisina päivinä mä voisin skipata tän raskausajan ihan täysin ja ottaa sen vauvan nyt heti tänne. :D

Näihin fiiliksiin ja toivottavasti huomenna mukavampiin, lopettelen nyt tältä illalta. Tuli kuvaton postaus, mutta en jaksa alkaa lähettelemään kuvia, joita mulla tosin ei oikein nyt edes ole. :D

Miehellä menee kohta hermot :DD

No otsikkokin sen kertoo, että olen vauhdissa taas ja joku ihme sisustusinto on tänne laskeutunut. Tiliä, kun katsoo, niin ei olis mitään lupaa tällaiseen, mutta.. :D Oon pitkään kiroillut, kun mun kaikki meikit, hiusharjat ym on tuolla vaatekaapissa sekaisin enkä löydä enää mistään mitään. Ja tämän vuoksi ei kauheesti edes tee mieli meikkailla, kun menee jo tavaroiden etsimiseen kauheesti aikaa. Koetin pitää niitä laatikossa, mutta se oli yhtä sekaisin ja tyttö kävi sitten aina salaa hakemassa jos jonkinlaista meikkiä naamaansa. :D

Ostin sitten tori.fi -sivustolta edullisesti kaksi täysipuista pientä lipastoa, johon toiseen saan omat tavarat ja toiseen vaikka vauvan vaatteet. :) Kerroin tästä ostoksesta miehelle ja sehän riemastui. :D Etenkin, kun ajattelin, että jos maalaisin ne vaaleammiksi. Vitsailin sitten, että mies joutuu ne maalaamaan. Vaikka en mä antais sen tehdä mitään tollaista. :D Lisäksi naapurilta saadaan tytön huoneeseen vielä yks laatikosta ihan ilmaiseksi, jonne menee sitten leluja piiloon. :) Tänään taas siivottiin lapsen huone ja jo se hetkessä levitti lisää leluja lattialle. Lapset ei selkeästi tykkää, että niiden huoneessa on siistiä. :D Äidit taas toivoisi ihanan harmonista lastenhuonetta.

Yksi asia, josta mun on pitänyt avautua on sellainen, että me kun asutaan kaupungin vuokra-asunnossa ja nyt 7 viikkoa sitten huomattiin, että kylppärin lattiamaton alla on vettä ja lattia kupruilee kivasti. No ilmoitin heti huoltoon, että tulevat katsomaan ja oletin, että niillä on oikeasti kiire tollaisten asioiden suhteen. No huoltomies kävi ja eihän se osannut mitään tehdä, laittoi vaan vähän tiivisteainetta ympäriinsä. (PRKL!!) No sitten soitin uusiksi huoltoon ja käskin yhdistämään isännöistijälle, joka sitten epämääräisesti selosti siellä, että olenko laittanut sähköpostia ja voi kun heillä on niin kamalasti samanlaisia tapauksia ja plaaplaa. No sanoin sitten, että me ollaan yli kuukausi nyt odoteltu, että jotain tapahtuu ja vedet on kohta naapurissa, jos ei kukaan tee mitään. Lupasi sitten ilmoittaa mun tiedot jollekin kartoittajalle, jonka piti soittaa jo melkein kolme viikkoa sitten mulle, eipä ole kuulunut. Oon koettanut soittaa uudestaan isännöistijälle, mutta puhelu ei vastaa eikä kukaan soita takaisin. Mulle ihan paskan hailee tuleeko ne vai ei. Naapurillekin ilmoitin, että jos niiltä alkaa tippua vettä katosta, niin voi sit syyttää kiinteistöyhtiötä. :DD Eniten mua risoo, että jos ne tuleekin sitten ennen kesää, kun suihkua alkais tarvita enemmän. Nyt varmaan tämän tekstin jälkeen laitan kirjallista postia suoraan isännöitsijälle. Voiko ne VAAN unohtaa tällaiset asiat, vaikka olen monta kertaa kysellyt perään. Uskomatonta!

No menenpä tästä nyt tasaamaan verenpainettani hetkeksi. :D Palaillaan taas. :)

Hioo hoi

Moikka moi taas!

Jäänyt kirjoittelut vähiin, kun olin kipeenä ja jotenkin on vaan tehnyt mieli nukkua, kun lapsi nukkuu päiväunet. Kroppa on ihan jumissa ja kaipaisi hierontaa ja liikuntaa. :/ Vatsaa supistelee, mutta onneksi tuntuu ihan normaalilta venymiseltä ja eikä ole kipeitä supistuksia. Aamuisin vatsa on ihan kivikova pallo ja kohtu pullottaa kivasti ulospäin. :D Pitää aina hetki makoilla kyljellään, että se rentoutuu normaaliksi. Liikeitä näkyy jo hentoisina vatsan päältä ja tuntuu myös yhtä hentoisina käteen. :)

Välillä tulee kyllä paniikkeja, et hei vauva ei liiku ja mitään ei tunnu, mutta sitten vaan meen kuuntelemaan sydänäänet ja liikkeet tömisee kivasti doppleriin. :) Onneksi mulla on toi doppler, koska olisin ihan paniikissa monta kertaa viikossa. :D Välillä on sellaisia aikoja, ettei yhtään huoleta ja toisinaan huolettaa kamalasti. Ehkä kun noita kaikenlaisia juttuja tulee luettua netistä ja lehdistä ym. Koetan välttää etten lue mitään kohtukuolemista, keskenmenoista ja vaikeista rakennehäiriöistä, koska jotenkin ne valtaa sitten mielen ja alkaa miettiä, että mitä jos meille käy niin. Parempi vaan koettaa pysyä iloisissa asioissa ja olla surematta etukäteen mitään, niin mielikin pysyy virkeänä. :)

Vielä ei ole tullut sellaista oloa kuin esikoisesta, että joku pieni asia tuntuis ihan mahdottomalta. Esikoisen odotus oli mulle henkisesti tosi rankkaa aina välillä. Esim jos piti mennä vaikka jonnekin uuteen työkohteeseen, niin se tuntui ihan kauhean suurelta jutulta ja jännitin kaikkea etukäteen. :D Ei ole myöskään itkettänyt niin paljon kuin esikoisesta, ainakaan vielä! Synnytyksen jälkeen itkin kyllä koko ajan ja tunteet heitti laidasta laitaan ihan minuutin välein. :D Onneksi sekään ei kestänyt kauaa ja vaikean imetyksen lopettamisen jälkeen sekin helpotti. :)

18 viikkoinen maha. Ihmettelinkin yks päivä, kun laitoin kaapinovea kiinni ja maha otti vastaan. :D Kyllä se vaan niin on, että tokasta kasvaa herkemmin. :) Esikoisesta oli tällainen ehkä rv 27. Mutta tämä menee välillä myös vähän kasaan. :)

Imetyksestä puheenollen mä varasin jo netistä käytetyn Aventin sähkö- ja manuaalikäyttöisen rintapumpun. Käyn noutamassa sen myyjältä joku päivä. :) Sain serkulta jonkun käsikäyttöisen, joka oli tosi kehno ja itku tuli aina sen kanssa vääntäessä. Päätin nyt olla fiksu ja hankkia ton pumpun, että stressaisin vähemmän, jos maitoa tulee taas yhtä vähän kuin ennen. Toiset sanoo, etteivät viitsi pumppailla, kun muuten tulee ylitarjontaa, mutta en usko, että mulla on mitään pelkoa sen kanssa! Maitoa ei todellakaan riittänyt jokaiselle ruokailukerralle tarpeeksi ja koetin aina pumpata kaikki ylimääräisetkin talteen, että sitä ei menisi hukkaan. Huomasin, että rentoutuminen lisäsi mulla maidontuloa. Mentiin miehen kanssa Flamingo Spahan kylpemään ja jätettiin lapsi mummille hoitoon. No sitä maitoa alkoi sitten tulla yllinkyllin siellä ja mun oli pakko tyhjennellä viemäriin ennen altaaseen menoa, koska sitä vaan suihkusi. :D Eipä sitten kotona tullut samalla tavalla ikinä.

Sitten asiasta toiseen. Tänään innostuin tekemään lapselle seinätarroja tollaisella d-c-fix kontaktimuovilla. Olihan se vähän hankalaa, mutta kyllä sitä jotain sai aikaiseksi.

Sori huono kännykkäkuva. Voin ottaa lisää kuvia, kun saan lisää tehtyä. Piirtelin ihan vapaalla kädellä kuvat ja leikkelin saksilla ääriviivoja pitkin. Toi "aurinko" on vähän kuin päiväkoti-ikäisen tekemä XD

Noita tarroja olisi vielä ainakin vihreää, sinistä ja punaista. Varmaan Bauhausissa olisi lisääkin värejä, mutta sinne on meiltä yli tunnin matka, niin tyydyin nyt Etolan valikoimaan. :) Mies sanoi, että näiden tarrojen laittelun voi sitten rajoittaa lapsen huoneeseen, mutta niin varmaan. :D Kyllä mä vielä muuallekin keksin niitä tehdä. ;)

Raskaudesta sitten vielä muutama sananen. Ultra olisi 2.5. ja ajattelin vaatimalla vaatia, että sukupuoli tutkitaan. :D Meillä on kauheesti tytön vaatteita sikin sokin eri laatikoissa ja haluaisin varmuuden siihen, että kumpi sieltä tulee, että voisin järjestellä niitä ennen sitä jättimahaa ja tukalinta oloa. Nyt olen jo viisaampi esikoisesta, sillä siitä saatiin kunnon pyllistys kuva ja sanoin miehelle, että pakko olla tyttö, kun ei näy yhtään mitään ulokkeita. Tosin vertailin sitten ihmisten poika-ultrakuviin ja eipä niissäkään aina peppukuvissa ne vehkeet näkyneet. :D Paino heittelee päivän aikana 71,7-72,6 kg:n välillä, mutta nousussa se ei ainakaan ole. No en usko, että on syytä huoleen, kun viikkojakin on vasta päälle 18 kasassa. :) Kyllä ne kilot vielä kerkiää tulemaan ja jäämään.

Nyt painun hetkeksi saunanlauteella lepuuttamaan kipeetä selkää. Torstaina menen ansaitulle kampaajalle ja aion tästä lähin pitää enempi huolta itsestäni. :) Toki olenhan mä jo uutta vaatetta ostellut, mutta kroppaankin vois jotenkin panostaa, kun oon muuttunut ihan kotiäidiksi. :D Vaikka mitäs pahaa siinäkään on. Hieroja olisi sitten seuraava juttu ja sinne pitäis vaan saada soitettua ja kysyttyä, että tekeekö odottaville äideille myös. Lähinnä niska- ja hartia alueelle kaipaisin hierontaa, mutta myös käsiin ja jalkoihin. Jalkoja on särkenyt tosi paljon tän raskauden aikana, etenkin pohkeita. :/ Lääkettä ei uskalla joka vaivaan ottaa, mutta tänään otin para-tabsia puolikkaan tabletin, kun en meinannut pystyä seisomaan.

Palaillaan ja koetanpa nyt palailla hieman useammin! :)

Perjantai-ilta ja tietokone sylissä

Huh lapsi saatu todella kiltisi nukkumaan ja nyt olla möllötellään miehen kanssa. :) Huomenna on pari tuntia töitä ja mietin, jos vähän uisin itsekin. Tänään alkoi pitkään kestäneen lihasjumin takia särkemään lapaluun välissä olevaa lihasta niin, että käden nostaminen sivulle vihlasee inhottavasti. Lisäks närästää ja se tuntuu selän puolella polttavalta myös. Yhtään ei auta, että joutui ottamaan panadolia, joka sekään ei auta tohon lihasjumiin.

No otinpa tossa kaupalla käydessäni yhden hierojan numeron mukaan ja soittelen heti maanantaina, että hierooko se odottavia äitejä ja onko mahdollisesti hierontatuolia. Pystyn olemaan mahallani vain, jos on pehmeä alusta, mutta vähän ajan päästä mahaan alkaa jotenkin sattua. Ihmettelen siis niitä, jotka pystyvät nukkumaan mahallaan ihan viimeisilläänkin. :D

Mulla on aina ollut hartiat ja niska ongelmakohtia. Vaikka harrastaisin liikuntaa, niin ne kipeytyy, mutta toki liikunta auttaa myös. Syy on yliliikkuvissa nivelissä, jotka on nyt myös vieläkin löysemmät raskauden vuoksi. Nukahtaminen on välillä hankalaa, kun en voi nukkua käden päällä vaan pitää saada se suoraksi ja just oikeaan asentoon, ettei kyynärpää ole vinossa. :D Hankalaa, mutta onneksi tämänkin vaiva helpottuu synnytyksen jälkeen. :) Pitää vaan varoa juoksemista ym ettei nilkat mene.

Jos sitten palaisin vähän meidän Pääsiäiseen. Vietettiin siis torstaista maanantaihin mökkihöperyys aikaa. Vaikka ei siellä höperöksi ton 2-vuotiaan kanssa voinut tulla. :D Pilkittiin, laskettiin pulkkamäkeä, ajettiin moottorikelkalla, saunottiin, syötiin, nukuttiin, ulkoiltiin. Ulkona tuli tosiaan oltua varmaan yli 5 h päivässä ja pitkiäkin aikoja pystyi olemaan kerralla, koska ei ollut kylmä. :) Auringossa oli 27 astetta, kun vietettiin terassilla aftrer ski:tä. :D

Kuvat puhukoot nyt hetken puolestaan... :)

Teki hyvää päästä kuitenkin luonnon keskelle ja käytiin melko vähän missään muualla. :) Löydettiin myös jälkiä ja pääteltiin, että suden ja ketun jälkiä löytyi. Susi oli bongattu vastapäisellä saarella. No mä en enää tämän tiedon jälkeen käynyt pissalla iltaisin ulkohuussissa tuolla mäen päällä vaan talon nurkalla. :D

Asiasta kukkaruukkuun. Meillä on tosiaan kaksi kissa, jotka ovat siis mun. No tyttökissa hinkui ulos parvekkeelle ja mies meni käymään tupakalla. Sitten se huuteli mua katsomaan ja näytti, että siellä on hiiri. Sillä oli vatsa ihan auki (sori!) ja mietittiin, että no mitäs nyt, kun se vielä liikkuu. Ajattelin, et jos sitä kalauttais jollain, mutta ei raaskittu. Heitettiin pihalle eikä näyttänyt enää hetkeen liikkuvan. Ehkä se selvisi vähällä. Toi tyttökissa ei ole mikään hyvä saalistaja, mutta on varmaan nappassut sitä sen verran kyllä, vaikkei se syökään hiiriä eikä osaa niitä tappaa. Olisin kyllä saanut sydärin, jos olisin itse mennyt sinne, kun en voinut uskoa, että ne kiipeäis näin korkealle. :) Kaikkea sitäkin oppii näin kaupunkilaisjunttina. :D

Vauvan liikkeitä ei vielä tunnu. Vähän jotain hentoista möyrintää, kun laittaa käden vatsalle. Liikkeet kuuluu dopplerilla ja sydänäänet aina toisinaan. Tosi hitaat äänet verrattuna esikoiseen, josko meille tulis rauhallisempi yksilö tällä kertaa. :D

Päivitystä tulemaan myöhemmin

Huh mökkireissusta selviydytty ja neiti on nukkunut extra pitkiä yöunia ja päikkäreitä, kun siellä heräsi 5.30-6.00 lähes joka aamu. :)

Me lähdetään tästä nyt muskariin ja leikkimään, mutta sen jälkeen pääsen päivittelemään paremmin. :)

Meidän neiti 2 v. lauloi mulle aamulla Fröbelin Palikoiden laulua "se oli NÄIN, NÄIN, NÄIN ito kala!!" :D Juttua on alkanut tulemaan nyt viikon sisällä tosi paljon. :) Kuvata ei saa, kun kääntyy heti pois haha.

Hauskaa päivää kaikille! :)

Täällä ollaan!

Oon niin monta kertaa miettinyt, että hei nyt mä alan kirjoittamaan, mutta sitten on tullut jotakin ohjelmaa. :) Nyt istahdin koneen ääreen vihdoin!

Sunnuntaina vietettiin tyttäreni syntymäpäiviä ja koko päivä menikin niiden merkeissä. :) Tänään on sitten virallinen 2 v. päivä ja tänään oli myös neuvola. :) Eipä siellä ihmeitä katseltu, paino ja pituus sekä miten on voinut ym. :) Eipä tuo neiti järin jättiläinen ole, mutta terve ja tosi vilkas. Eli kaikki kunnossa.

Ollaan nautittu perheen yhteisinä vapaapäivinä näistä aurinkoisista päivistä. Käytiin Falkullassa katselemassa possuja, heppaa, ankkoja, lehmiä, vuohia sun muita eläimiä. :) Mies oli ihan innoissaan siellä lapsen kanssa pyörimässä ja ne kävi varmaan kolme kertaa moikkaamassa kaikki eläimet läpi. :D

Pikkuinen naskalihammas <3 maistui miehen nahkahanska :D

Heppa oli paras :)

Me lähdetään mökille Parikkalaan ensi torstaina. Ostettiin autoon Ipadille teline, että neiti viihtyy sitten loppumatkan, kun alkumatkan varmaan nukkuu päikkärit. :) Ihan kiva päästä luonnonrauhaan täältä kaupungin hulinasta. :) Vaikka me asutaankin aika syrjässä keskustasta, mutta ei täällä silti niin rauhallista ole. :D

Tänään kävin ostamassa itselleni kahdet mammaleggingsit, että voi käyttää hameita ja mekkoja. Tosi ei ihan vielä, mutta noi menee hyvin farkkujen alla lämmikkeenä. :) Odotan jo kesää ja sitä, että voi jättää ton jättimäisen talvitakin jo pois! 

Nyt on alkanut tulla kaikenlaista pientä vaivaa kroppaan, kuten selkää jumittaa, vatsaa kivistää/supistaa välillä kauttaaltaan, päätä huimaa ym. Väsymys on tipotiessään onneksi! :) Hemoglobiini oli noussut 127:stä nyt 137. Verenpaine tais olla jtn 137/74. Huimaus varmaan johtuu lihasjumeista niskassa ja selässä ja voi kuulemma johtua monesta muustakin jutusta.

Rakenneultraa odotellaan 2.5. asti ja toka neuvolakäynti on 13.5. :) Hui kamala, kun aika menee nopeasti! :) Toivottavasti olo pysyy hyvänä ja jaksan nauttia tästä raskaudesta mahdollisimman paljon. Mietin tollaisen tukivyön ostoa, jos se parantais mun ryhtiä vähän. Mulla on jo nyt toi minimaalinen mahapötsi alkanut viemään lantiota eteenpäin ja seison liian etukenossa. Liikunta ei olisi yhtään pahitteeksi, mutta eilen kun näytin töissä uintitekniikkaa, niin päässä alkoi huimata enempi. Ulkona kävely on parasta tällä hetkellä. <3

14+5 oikealla lasketulla ajalla, jota ajattelin nyt alkaa käyttämään, vaikka neuvola ja  sairaala käyttää sitä vanhaa :D
(15+2)

Paino oli eilen illalla eri vaa'alla 72,5kg ja alimmillaan se on välillä 71,4 kg. Ummetus varmaan vaikuttaa aika paljon. 

Nyt voisin mennä ihan parvekkeelle nauttimaan tosta auringosta, kun ei siitä meinaa saada tarpeekseen :)

Mukavaa Pääsiäistä kaikille, syökäähän herkkuja ja nauttikaa elämästä! Jos en sitä ennen ehdi tänne päivittelemään. :) Parikkalan maisemia sitten varmaan myöhemmin. ;)

Tässä meidän rakas 2v. <3 Vois melkein alkaa puhelinmyyjäksi. :D
Kuvaajana toimi isän vaimon veli Jyry.

Touhotus hulluus!

Nyt pikapäivitys! Mulla on niin paljon intoa ja tekemistä, etten malta nyt istua koneen ääressä. :D

Käykääpä osallistumassa arvontaan blogissa Haaveissa oma pieni! Mars sinne nyt! :)

Palaan myöhemmin, olis paljon kerrottavaa!

Mammavaatteita ja pinkit tossut!

Tämä päivä on mennyt vähemmän energisissä tunnelmissa. Lähdettiin heti aamusta kaupoille, kun mulla ei ollut enää kuin yhdet housut, jotka ei kiristä ja nekin liian löysät.

No shoppailukaveri oli onneksi pirteä ja saatiin homma hoidettua tunnissa. Saaliina tällaisia juttuja.

Mama-housut

Mama-housut

Alennuksessa ollut mekko. Huh näyttää maha isolta :D

Sori kännykkäkuvat, mun kuvaaja on töissä vielä. :D Olipas kiva löytää itselle sopivia vaatteita. Vanhat paidat alkaa jo kiristää rinnalta ja vatsalta.

Ruoka on maistunut taas vaihtelevasti. Söin tänään sellaisia lihataskuja ja ranskalaisia. Nyt närästääkin mukavasti. :) Hartiat on jumissa ja päätä särkee. Neiti kiukuttelee ja huh.... Muuten päivä on ollut jees, mutta kyllä tää elämä raskaana ja 2-vuotiaan touhutädin kanssa on välillät tosi uuvuttavaa. M utta pitää nyt nauttia, kun vielä pystyy!

Paino on tippunut hetkessä kilon, vaikka oon koittanut syödä tasaiseen koko ajan ja välillä enempikin. Mutta niin mä laihduin esikoisestakin, tosin pahoinvoinnin takia ja tosi alussa. 

Meillä alkoi jo kevät, ainakin parvekkeella. :D Saa nähdä joutuuko nostamaan yöksi sisälle kukat.

Neidin uudet kengät. Nyt ne on kaapissa, kun tuli kauhee huuto, kun piti ottaa sisällä ne pois. :)

Nyt mun aivot on sen verran jumissa, ettei juttu luista. Ja kauppalistaakin pitäis alkaa miettimään. Huoh. :)

Terhi

P.S. Ootteko muut jo saaneet sydänääniä kuuluviin tässä mun viikoilla 13+? Sunnuntaina tulee 14 täyteen. En  ole vielä kuullut, muuta kuin varmaan vauvan liikahduksen, kun kuului sellainen "viuh" vaikka doppler oli paikallaan.

Voihan viemärit!

Joo en mä tiedä enää ton otsikon jälkeen, että pitäiskö kertoa, mitä kaikkea olen tänään touhuillut! :D

Oon ollut hiljaa, koska illat on menneet töissä ja päivät nukkuessa. Eilen olin kotona 22.30 pitkän uimaopetusmaratoonin jälkeen. Hyrr vieläkin paleltaa ajatus siitä, että vietin hallilla 5 h. :) Tänään aamulla sitten 7.00 ylös. Armoa ei anneta edes äidille, joka käy töissä. No pakko on nousta, kun mies lähti vielä aiemmin töihin. :)

Taisin vielä aamulla torkkua vähän aikaa, kun katseltiin PikkuKakkosta. Sitten naapurin poika oli täällä tunnin hoidossa. Puolet ajasta oli kinastelua, huutoa ja... no kyllä noi ipanat hetken leikki nätisti. Tais olla molemmat tosi väsyneitä. Tyttö nukkui melkein 3 h päikkärit, kun mä en malttanut herättää sitä. :D Enkä yleensä ikinä herätäkään kesken unien, ellei mene jo yli 3h. Normaalisti nukkuu siis 2 h päikkärit.

No mä sitten ihmettelin kauheeta löyhkää meidän keittiössä ja päätin alkaa putkimieheksi. Avasin kaikki putket ja kyllä, meinasi muutaman kerran kirjaimellisesti ykä lentää! Onneksi mulla ei ole ollut pahoinvointia nyt, joten pystyin ton tekemään. Sanon kyllä, että toi on miestenhommaa! Musta ei ikinä tule putkimiestä. :D Oli sen verran järkyttävä kokemus, että ei enää vähään aikaan kiitos. No sitten putsasin vielä pikkuvessan lavuaarin putken, kahvinkeittimen, roskiskaapin ja mitäs vielä... niin pesin pari ikkunaa. :D

Mutta nyt voin onnellisena mennä keittiöön eikä heti ala etomaan, kun siellä ei enää haise. :) Sain hirveesti aikaiseksi tänään, vaikka aamulla olin ihan flunssainen. No huomenna sit kostautuu tämä tän päiväinen riehuminen.

Ulkona tuli käytyä ja parvekkeella ulkoiltiin myös hetki. =)

Kuva on toiselta päivältä, mutta tällaiselta siellä nyttenkin näyttää. Kauheesti turhaa roinaa!
Ja juu mulle koitti jo kevät ja levitin aiemmin noi puurallitkin. :D Jotka tosin menee kesällä vaihtoon.

Kerran oli jo niin ihanan keväistä <3
Emmi osoittaa oravien puuta!

Nyt painun nukkumaan, ettei mene huominen taas kärvistellessä väsyneenä. Koetan palailla huomenissa ja kertoilla vähän jotakin muuta.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille! :)

Väsymystä ja aurinkoa

Huh meidän neiti kaksi vee on flunssassa. Nenä ja silmät vuotaa taukoamatta ja yöllä kuulin, kun yski. Heräsin varmaan kaksi kertaa yöllä viemään juotavaa. Sitten aamulla 5.30 neiti päätti laittaa telkkarin päälle ja huusi "nano nano" eli jano. Sanoin vaan, että nyt maitoa juomaan ja äkkiä takas sänkyyn nukkumaan! Siellä se suostui olemaan puoli tuntia ja tuli taas huutelemaan jotain ja sama homma, suoraan sänkyyn vaan. Puol 7 luovutin ja mentiin katsomaan tuleeko piirrettyjä ja laitoin Muumit pauhaamaan ja itse melkein nukuin sohvalla. :D

Pappa oli luvannut tulla hakemaan tytön 8.00, kun menivät 2-vuotis valokuvaukseen. Toivottavasti ei ole kuvissa räkävanat näkyvissä. :D Pappa vielä kyseli, että eikö meillä ole mitään nättejä kenkiä. No ei ole, kun tässä on just mennyt varmaan 6 paria kenkiä pieniksi. Olen siis onneksi ostanut lähes kaikki talvikengät ja kumpparit käytettyinä. Nyt kevääksi ja kesäksi pitää ostaa muutamat uudet kengät. Outletista löytyy puoleen hintaan monesti. :) Ja täytyy varmaan synttäreiksi ostaa jotkut nätit tyttöjen kengät, joilla voi sitten kesälläkin kulkea.

No menin sitten vielä nukkumaan kahdeksan jälkeen ja heräsin 10.00. Tuntuu, että päivä ei lähtenyt millään käyntiin. Vähän laiteltiin pyykkejä ja tavaroita miehen kanssa yhdessä, lue minä pakotin. :D Ja alkoi niin kiukuttaa, että päätin lähteä ulos kävelemään. Aurinkolasit silmille, musa korviin ja menoksi! Kyllä helpotti. Sai mies kuulla paasausta siitä, ettei koskaan tee mun kanssa mitään liikunnallista silloin, kun siihen olisi kahdestaan mahdollisuus. Sen mielestä käveleminen on tylsää. Just, oman naisen seura on tylsää. :D

Mä vaan koko ajan mietin sitä, kun vauva tulee, niin mä olen jo nyt sanonut, että toinen hoitaa toisen eikä niin että minä hoidan molemmat. Päivisin joo, mutta aina, kun mies on kotona, niin ei valita vaan auttaa. Yhden lapsen kanssa nyt vielä jaksaa, mutta kaksi eri ikäistä on eri asia. Eli meinaan siis laittaa isin kävelemään vaunulenkkejä. :D Vaikka se olisi kuinka tylsää sen mielestä. Hah sitä odotellessa!

No tästäkään ei pidä saada sellaista kuvaa, että aina olisi tollainen. Ymmärrän, että on myös väsynyt, mutta tuntuu, että tällä hetkellä lapsi on se suurin juttu meidän parisuhteessa. Ei me osata/haluta tehdä tarpeeksi yhteisiäasioita kahden ollessa. Perheenä kyllä tehdään paljonkin kaikkea.

Tässä olis nyt sitten mun mahakuvaa eilen aamulla otettuna, 12+6

Ilman turvotusta toi on ihan matala :D mut ihan kiva välillä, kun näyttää ihan vauvamahalta :)

Tänään olisi sitten 13+ viikot täynnä. Ei tunnu missään vielä! :) Niveliä särkee normaalia enempi ja oon miettinyt, jos hierojalle koittaisi päästä jossain vaiheessa. Tänään olisi jumppaakin. :)

Näissä maisemissa ja auringonpaisteessa mieli lepäsi :)

Mukavaa päivänjatkoa!

Terhi

Esikoisen odotus vs. kuopuksen odotus

Rv 16 ja maha oli iso!
Mä en tajua miten ihmiset kommentoi löysempi paita päällä, että "mitä ootko sä raskaana muka?!" :D

Rv 38+5, kun vatsa alkoi ottaa spurttia ja se oli ihan jättiläinen  40+5 :D , josta mulla ei ole edes kuvaa.

Esikoisen odotuksesta muistan, että tietyt ruuatja asiat maistui/oli ihania ja tietyt etoi.

Maistui:

- hedelmät

- roskaruoka (ah rasvan tuoksu! <3)

- suolaiset

- karkki ja suklaa loppuaikaan, liiankin hyvin

- nuudelit

- kiinalainen ruoka

Etoi:

- salaatit suurimmaks osin, kurkku, tomaatti. Väkisin joutui syömään

- valkopippuri

- jauheliha

- miehen Axe dödö

- haisevat ihmiset kaikkialla :D

Tässä raskaudessa:

Maistuu:

- hedelmäsalaatti

- salaatti, tomaatti

-suolaiset ruuat

- kiinalainen ruoka

Etoo tai ei tee mieli:

-karkki, makeat

- jauheliha, jo pelkkä katsominen yököttää

-valkopippuri

- nuudelit

Saattoi olla muutakin ja voin sitten lisäillä, kun tulee mieleen. Mut hei MULLA EI OLE HUONO OLO!! :D Iiks nyt, kun tän sanoo, niin kohta se alkaa tietty.

Oon valitellut jo viikon kuinka mun ei tee yhtään mieli syödä! Jos alan valmistaa ruokaa, niin kun ruoka on valmis, ei vaan yksinkertaisesti tee mieli syödä. Ja niinä kertoina, kun ruoka maistuisi vatsa ilmoittaa tosi pian, että on täynnä. Tosi ärsyttävää. :D Mä rakastan ruokaa ja kaipaan sitä, että joku maistuisi joltain. Kaloreita tulee päivässä varmaan tosi vähän, mutta oon sitten väkisin koettanut syödä ja aina välillä tankannut, kun ruoka maistuu. 

Muilla samaa ongelmaa?

Paino ei ole liikkunut minnekään ja aina, kun tulee puol kiloa takas, niin se häviää taas. Eli paino liikkuu 72 kg:ssa edelleen. Mutta hyvä näin. :)

Sori mun kauniit kireät pikkarirajat :D
Mun ei varmaan tarvii viel aikoihin odotella, että maha näkyisi kellekään.

12+5
Tarviin selkeästi oman kuvaajan, kun joutuu vinossa seisomaan, että  saa kuvan :D

No niin nyt pienen pakkasesta löytyneen omatekoisen pitsapalan, mokkapalan ja pari melooni siivua syöneenä lähden jatkamaan taas näitä kotitöitä. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille! Ai, että nää viikon menee nopeasti!!

Terhi

Ultrakuulumisia

No nyt siellä on käyty ja helpotus oli suuri eilen. Jännitys lakkasi heti sairaalan pihalle päästyä. Sanoin miehelle, että "jes nyt mä voin vihdoin alkaa nauttia tästä vauvan odotuksesta". :D Siellä se olla köllötteli. Tosi paljon rauhallisempi kuin esikoinen tuolloin. :D Vaikka vauva nukkuukin näillä viikoilla tosi paljon ja hereillä olo on pientä, mutta tota tyyppiä ei saanut riehumaan edes käskystä. Meni tosi kauan, että ultraaja sai mitattua sen niskapoimun, kun tää jääräpää vaan olla köllötti samassa asennossa, vaikka mahaa heiluteltiin koko ajan. :D

Viralliset viikot on nyt siis tasan 12 tänään, mitä vauva vastaa ja on 52.0 mm pitkä, mutta sillä vanhalla lasketulla-ajalla mennään, kun ei alettu sitä muuttamaan ja se oli mullekin ok. Eli oikeat päivät on 12+4. Aika hyvin osui kohdilleen, vaikka mä en edes muistanut oliko mulla ollutkaan kuukautisia ennen joulua.

Niskaturvotus oli 0,8 mm eli tosi hyvä tulos. Esikoisesta muistelisin, että oli yli 1 ainakin, mutta siis erittäin onnellisessa asemassa ollaan ja onneksi se raja on kuulemma siellä 3 tienoilla, että aletaan huolestua.  En voi olla muuta kuin niin onnellinen, jos tämä toinenkin lapsi on täysin terve. Tulevaisuus sitten kertoo lisää. Esikoinen oli 11+4 viikolla, kun vastasi viikkoa 12+ ja oli 53,3 mm pitkä. Mutta nämähän on vaan lukuja ja nekin voi aina heittää suuntaan, jos toiseen. :)

Ultraaja oli aivan ihana naishenkilö, joka kertoi koko ajan tarkasti kaiken ja lopuksi vielä näytti kuvista, että missä on mikäkin raaja. :) Jäi tosi hyvä mieli ultrasta!

Tässä on nyt meidän "Väinö", jonka ukki jo nimesi :D Nyrkki pystyssä  vilkuttelee!

Heti ensimmäisenä kerroin mun isälleni asiasta ja laitoin saman kuvan puhelimella. Eiköhän sulata asian hyvin. :) Kaikki on olleet tosi onnellisia meidän puolesta ja on ihanaa saada esikoiselle seuraa. Nyt jo katsoo kuvia ja huutaa vauva! Ja oon näyttänyt missä vauva kasvaa isoksi ja osoittaa omaakin mahaansa välillä. :DD

Nyt ei enää pelota meneekö joku pieleen, rauhallisin mielin vaan eteenpäin ja uskon, että kaikki on nyt korkeimmissa käsissä. Näin hartaasti sanoen. ;)

Huh tekemistä olisi vaikka muille jakaa! Pitäis kirjoitella lapsille todistuksia työn puolesta, suunnitella synttäritarjottavia ja katsoa reseptit valmiiksi. Neiti oli eilen hoidossa eikä nukkunut ollenkaan päiväunia. Tänään on sitten ollut meno sen mukaista ja kello, kun näyttää 10.00, niin likka on jo sammumispisteessä kohta. :D No saanpahan hoidettua asioitani tässä aamupäivän aikana paremmin ja pääsee päikkärien jälkeen nauttimaan tosta ihanasta ilmasta. Siis ainakin täällä Helsingissä paistaa aurinko lähes siniseltä taivaalta. Hei kevät on tullut varmasti ja kohta lämpenee säät! ;)

Onnea myös muille ultrassa käyneille! :) Ja onnea teille, joilla synnytys pian kolkuttelee jo ovella. ;)

Kiukkua pukkaa

Räyh. Tänään on taas ollut pitkästä aikaa sellainen päivä, etten aamusta saanut mitään tehtyä! Tai no sain, mutta hitaasti lähti päivä käyntiin. Kiukuttaa kaikki pienetkin asiat ihan mielettömän paljon. :D

Koetettiin siivota tytön huonetta ja otettiinkin sieltä noin puolet leluista sivuun. Silti niitä on ihan liikaa. :D Mä laittaisin sen kuvan sieltä kaaoksen keskeltä tänne, jos voisin. :D Neiti vaan kaatoi leluja lattialle sitä mukaan, kun mä sain kasattua ja lajiteltua niitä toisiin laatikoihin.

Meidän tyttö ei kauaa yksin jaksa leikkiä. Tai no sen leikit on just sitä, että ravaa lelujen kanssa huoneesta toiseen tai levittelee niitä ympäriinsä. :)

Tänään pitäis vielä tsempata ja viedä toi energiapakkaus riehumaan lastenjumppaan. :P Sen jälkeen ajattelin repästä ja tehdä mokkapaloja. Toivottavasti niistä ei tule yhtä ällön makeita kuin viimeksi :D

Mun niin tekisi mieli lasillinen hyvää punaviiniä ja sit tietenkin hyvää ruokaa sen seurana. :D Mua melkein itkettää, kun ajattelen mun joulukuussa ostamaani Cointreau'a (kauhee sana!), josta mun piti tehdä ensi kesänä mansikkamargaritaa. :D Nyyyyyyh!! Miksen mä uv:na korkannut sitä? No enää on turha itkeä. :D Käytän siis muuten tosi vähän alkoholia, lähinnä saunajuomana vaan. Jos juhlatuulella olen, niin sitten se usein menee vähän hurjemmaksi. Eli en mä sillai kaipaa alkoholia ja juhlimista. Uv:na oli sellainen meno, että mietin vaan, että sitä se teettää, kun ei ensin tyyliin pariin vuoteen juo melkein mitään. :)

Mitään muuta kiellettyä ei oikeastaan tee mieli. Oikeastaan syöminen on ollut taas jotenkin hankalaa. Pystyn just yhden aterian syömään päivässä ja senkin melkein oksu kurkussa. Sit muuten vetelen hedelmiä, leipää ym, jotka jotenkuten maistuu. Ei oo merkitystä onko liikkunut tai ulkoillut enempi, ruoka ei maistu yhtään sen paremmin. Tämä oli myös esikoista odottaessa, tosin silloin oli vielä huonompi tilanne, kun halasin pönttöä kaiken aikaa. :)

Mua edelleen vaan jännittää se huominen ultra. Toivottavasti turhaan. :) Mies vaan koko ajan hokee, että älä stressaa. Itseasiassa mä aloin kai stressaamaan siksi, kun se möläytti kerran tyhmän sammakon suusta. Sen mielestä on ok, että raskaus keskeytetään, jos lapsi on vaikeasti vammainen tai sillä on Down esim. Mä itse olen niiiin aborttia vastaan, että taistelisin viimeiseen saakka, että saisin pitää lapseni, oli sitten miten vaikeaa vaan. Toki siis niin, että lapsi ei kärsisi. Älkää nyt käsittäkö, että mun mies olis joku kylmä ihminen. :D Uskon, että senkin mieli muuttuisi sitten, jos jtn olisi ja saisi siitä lisätietoja. Tietenkin aina pitää toivoa vaan parasta. Olen jo niin onnellinen, että meidän tyttö on terve lapsi.

Toivottavasti ette tulleet itse kiukkuisiksi tästä tekstistä. Koetin jättää pahimmat kiukuttelut ja aiheet kirjoittamatta. :D Ilmoittelen ylihuomenna sitten ultrakuulumisia.

Mistä energiaa vielä liikuntaan??

Huh aamupäivällä käytiin katsastamassa yksi perhetapahtuma tuolla ulkona. Oli heppa, piipaa-auto, poneja ja arvontoja. Oli tosi kylmä tuuli ja, kun autoon päästiin tärisin varmaan vielä tunnin sen jälkeen. Vietiin lapsi mummole päikkäreille ja lähdettiin miehen kanssa kauppaan, tarkoituksena ostaa autoon varaosia. No kauppa oli tietenkin kiinni ja huomenna uusi yritys.

Käytiin sitten kiertämässä kauppakeskusta ja juomassa kahvia, kun vieläkin palelsi. Löysin itselleni vihdoin pari pitkähihaista, jotka on sen verran löysiä, että sopii kasvavalle mahallekin jatkossa. Ja molemmat puoleen hintaan. Myös tytölle löysin kahdet housut H&M;ltä. Siellä on ihmeen hyviä lastenvaatteita ja edullisia myös! Housut oli mieleiset ja just sopivat vyötäröltä. :) Meillä on muuten 2 v neuvola maaliskuun lopulla ja neiti painaa just 12 kg! Pituutta onkin jo varmaan yli 86 cm. Näkisitte vaan paljon tollainenkin hoikkeliini syö ruokaa päivässä. Välillä vähempi, mutta toisina päivinä oikeen tankkaa. :D

Nyt olisi sitten tunnin päästä jumppa. Se on ihan peruskuntojumppa, mutta vatsoja en nyt enää voi tehdä, joten pitää soveltaa ja ohjaaja lupasi sitten kertoilla mulle omia liikkeitä. :) Mietin vaan miten tässä silmät ristissä jaksaa vielä jumppaamaan lähteä! Heti huomas, kun ohjelmaa on enempi ja se päivän lepohetki jää väliin, niin väsymys iskee. Enempi kroppa väsyy kuin pää. :D Ehkä mä raahaan ahterini sinne jumppaan, kun jäi pari kertaa välistä menojen takia.

Mulla on alkanut jo nyt tuntua löysyyttä ja kipua nivusissa. Etenkin oikealla puolella tuntuu, että jalka menis välillä pois paikoiltaan, kun sille ei pysty astumaankaan. Pitkään istuminen aiheuttaa samaa. Toivon, että tää on ohimenevää eikä vielä alkais joka päiväiseksi vaivaksi!

Siis mitä ihmettä, vasta ekaan ultraan oli yli kuukausi ja nyt sinne on 3 päivää! Mua jännittää niin, etten halua edes muistaa koko ultraa. :D

Nyt kerään voimia ja motivaatiota lähteä liikkumaan. Fiilis sen jälkeen on aina niin hyvä. :)

Kuinka salaisena pidän blogin

Hmm. Oon tässä miettinyt, että kuinka salaisena aion blogini pitää. Ehkä salanimellä, mutta omilla kuvilla. Vielä ei ole tullut ikäviä kommentteja, mutta toisaalta olen anonyymina täällä.

Ei sillä, että mua edes haittaisi, jos jollain on jotain mielipiteitä mun blogista tai musta. Silti aina mietityttää, että jos ne kaverit, joiden kanssa ei enää ole tekemisissä lukee mun elämästä ja tietää kaiken. Mut hei, jos mä olen niin kiinnostava ihminen, niin antaa lukea. :D

Mulla siis jäi kavereita edellisen raskauden jälkeen. Kavereiden oli ehkä hankala suhtautua siihen millaista mun elämä oli perheellisenä. En jaksanut enää riekkua baareissa, en jaksanut valvoa myöhään, enkä päässyt aina heti jonnekin minne halusin. Aina tuli riitaa samasta aiheesta enkä mä sitten enää jaksanut yrittää. Raskaus, äitiys, parisuhde tai mikään muukaan ei ole muuttanut mua mitenkään niin, etten voisi olla kaveri niiden kanssa, joilla ei ole lapsia tai parisuhdetta.

Myös kateutta ja sellasta jonkinlaista ymmärtämättömyyttä sai kokea. Siis mulle ei tulisi mieleenkään olla kateellinen kenellekään, joka saa lapsen tai parisuhteen. Siis joo mä ymmärrän teitä, jotka ootte pitkään haaveilleet lapsesta ja sellaista ei vaan kuulu, mutta lähinnä meinasin sitä, että kun itsellä olisi sama mahdollisuus saada kaikki.

Mun piti olla ikuinen bilettäjä, sinkku ja vapaa ihminen. Oli mukavaa tavata uusia ihmisiä enkä koskaan kaivannut kunnon parisuhdetta. Musta oli ihanaa, ettei kenellekään tarvinnut selitellä yhtään mitään ja monesti sai törmätä miehiin, jotka oli liian omistushaluisia. Sitten jossain vaiheessa sain totaalisesti kylläkseni miehistä ja päätin, että antaa olla! Mä välttelin kaikin keinoin, etten vaan törmää mieheen, joka haluaa mun kanssa treffeille ja päätin, että siitä lähtien kaikki on kavereita ja elän hetken ihan yksin. No kyllä mulla taka-ajatuksena oli sitten ehkä joskus löytää joku. Ja yllättäen 7 kk jälkeen tästä yksinolo päätöksestä tapasin mieheni. :D Mä en ikinä sanoisi näin, mutta oli se kai rakkautta ensi silmäyksellä. Rakkautta siihen ihmiseen, ei ulkonäköön tai mihinkään muuhun. Katsoin aina kuinka hoikka se on ja mun ihannemies oli aina ollut vähän
"rotevampi". Kunnes tajusin, ettei sillä ulkonäöllä ole oikeasti niin väliä, kunhan omaa silmää miellyttää.

Nyt kohta neljän vuoden yhdessä olon jälkeen on ollut ylämäkiä ja alamäkiä, mutta kyllä meillä lapsi on se, joka meidät pitää vaikeinakin aikoina yhdessä ja halu pysyä perheenä on ykkösasia. Siis toki rakkautta pitää olla ja onkin, mutta tää on varmaan tätä pikkulapsi ajan tuomaa kitkaa. :) Siksi koen, että yhdessä tekeminen ja aikuisten välinen aika on todella tärkeetä parisuhteessa.

Google- tired mom

Kotona ollessa äidin päiviin ja miksei koti-isänkin, kuuluu pyykinpesu, tiskien laitto, siivoaminen, ruuanlaitto jne jne. Välillä toivon, että ne voisi ulkoistaa! :D Onneksi mun väsymys näkyy jo melko pian miehelle eikä enää tarvitse tapella siitä, miksi sekin joutuu tekemään jotakin töiden jälkeen ja vapaa päivinään. Uskon, että on paljon isejä, joille on itsestäänselvää edes jossain määrin, että nainen tekee lähes kaiken, kun kotona ollessa on NIIN paljon aikaa.

Google -Cleaning

Oon kokeillut jättää moneksi päiväksi vaatteet pesemättä, puhtaat pyykit viikkaamatta, likaiset tiskit koneeseen, lattiat imuroimatta, pöydät pyyhkimättä ja ties mitä. Silti aina saa sanoa, että voisitko ystävällisesti auttaa vink vink. :D Kyllä se homma sitten alkaa sujua, kun jättää asiat tekemättä, viimeistään siinä vaiheessa, kun mieheltä loppuu puhtaat vaatteet ja sen on pakko tehdä jotain. :DD Mä vaan tykkään, että koti on siisti ja tavarat on edes jotenkuten järjestyksessä. En mä koe, että siivoaminen ja muu olisi rankkaa, mutta jossain vaiheessa huomaan olevani yliväsynyt ja silloin pienikin siivottomuus kiukuttaa. Nää taitaa olla niitä yleisimpiä riidanaiheita. :D

Mutta mä luotan, että kun meille tulee toinen lapsi, niin ehkä ton miehenkin jakeluun vihdoin menee se, etten mä ole täällä kotona lomalla eikä täällä käy mitään ulkoistettua siivojaa päivällä. :D

Google- happy family

Onko muilla samoja mietteitä tai kriisejä? Onko lapsiperheen elämä aina ruusuista ja niiiiin ihanaa? :D Entä onko teillä jäänyt kaveripiiristä porukkaa pois, kun lapsia on syntynyt tai kun olette kertoneet lapsen "hankkimis"ajatuksista?

Nyt mukavaa viikonloppua kaikille. Huomenna olis suht pitkä työpäivä, vaikkei se normaalissa olotilassa varmaan miltään tuntuisi. :)

Pitääkö raskausaikana pelätä kaikkia tauteja

Ensimmäisessä raskaudessa olin tosi huoleton kaikkien tautien suhteen, joista on haittaa sikiölle. Meillä on kaksi kissaa ja tietenkin minä olen se, joka ne hoitaa. Luin neuvolasta saadun paperinivaskan, jossa lukee kaikki vältettävät ruoka-aineet. Silti mietin, että elän kuten ennen enkä ala vauhkoaamaan kaikesta. Jos jotain tapahtuu niin tapahtuu enkä voi sille mitään. Toki perusvarovaisuus on hyväksi.

No kissoista tai siis niiden ulosteesta voi saada toksoplasmoosin. Mutta sen voi saada myös raa’asta lihasta, likaisista kasviksista tai toksoplasman saastuttamasta maaperästä. Käytän hanskoja tai muovipussia putsatessani kissanhiekkalaatikkoa ja ajoittain pesen koko laatikon kunnolla. Vessa on siisti ja käytän tota pikku vessaa vähemmän. Pesen kädet hyvin puhdistuksen jälkeen tai jos olen leikannut kissojen kynsiä ym ym. Olen silti sitä mieltä, että liika vauhkoaminen ei auta. En mä luopuisi mun kissoista vain, koska olen raskaana. Se tuntuis jo hullulta. Silti oon tietoisesti pitänyt vähän etäisyyttä niihin, ihan varmuuden vuoksi.

Toksoplasmoosista on hyvä kirjoitus täällä

Toinen on sitten listeria. Söin just Valion aurajuustoa, jota tekee kyllä todella harvoin edes mieli. Kyllä toiset sitä pelkää ja varoo, mutta jos siitä on sanottu, että voi syödä raskausaikanakin, niin kyllä mä uskon. Toiset lähteet sitten sanoo, että vältettävä kokonaan. Brie juustoa en viitsinyt syödä, kun siinä on kuulemma todennäköisemmin sitä. Tai tällaisen kuvan itse sain lueskellessani nettiä. Listeriaan sairastuu kuitenkin 0-2 odottavaa äitiä vuodessa eli jos mä nyt oikeasti sen listerian takia menetän tämän lapsen, niin on todella huono tuuri. Taitaa olla keskenmenon riskikin suurempi tai vaikea vammaus ym. Ei sillä, etten olisi varovainen, mutta tähän pätee musta myös maalaisjärki ja oma mielipide. :)

Täältä voi lukea listeriasta 

No, mutta taudeista huolimatta pitäisi osata nauttia raskaudesta ja jättää pelot minimiin. Mitä vaan voi koska vaan käydä vielä synnytyksessä tai lapsen syntymän jälkeen. Siksi en aio stressata vaan elää elämää eteenpäin. :) Riskejä raskausaikana ei toki kannata ottaa, mutta terve järki on ihan hyvä säilyttää.

Tuli myös mieleen, kun meidän tyttö syntyi ja oltiin sitten 3 viikkoisena kahvilassa ja tuttu piti vauvaa sylissä. Siellä sitten eräs nainen totesi, että mun kannattaa olla erityisen varovainen liikkuessa vauvan kanssa ulkona, kaupoissa ym. kun on vielä niin altis bakteereille. Mä en jotenkin osannut ottaa sitä vakavissaan, kun mietin miten paljon meillä kotona saattoi olla bakteereja. :D Hänen oma lapsensa oli siis joutunut sairaalan jonkun taudin takia.

Meillä (kopkop) tyttö on sairastanut  tosi vähän. Toivottavasti taudit ei nyt iske, kun sanon tän. Normaalia flunssaa on ollut, alhaista lämpöilyä, vesirokko, vatsa löysällä jne. Musta tuntuu, että mies ja minä ollaan sairastettu enempi kuin lapsi. :D Välillä ollaan unohdettu pestä kädet ennen ruokailua ja tajuttu vasta ruokailun puolivälissä sekä syöty eväitä liikkeellä, jolloin lapsi koskee kaikkialle. On maistettu kissanhiekkaa (onneks ei paljon, koska se on paakkuuntuvaa), kissan kakkaa, kiviä, hiekkaa, multaa ja ties mitä saattaa ulkona kuvitella olevan. Kaikki roskat on laitettu lattioilta suuhun ja unilelua heitelty kaupungilla ympäriinsä ja sen jälkeen mussutettu suussa. :) Aina toisinaan joku vanhempi ihminen tulee mainitsemaan, että lapset sairastuvat niin helposti jne jne. Hei mitä sitten?! Jos me elettäis täällä jossain kuplassa, niin tuskin me oltais näinkään terveitä. :) Päiväkotiin mennessä varmaan kaikki viimeisesti taudit sitten tarttuu.

Oon nuori äiti ja senkin vuoksi varmaan tosi huoleton. En jaksa nipottaa pienistä ja olla koko ajan hyssyttelemässä kaikesta. Meillä ei ole käytetty sitä pääkypärää, kun alettiin kävellä, kun ei neiti edes suostunut pitämään sitä. On käytetty jarrusukkia uimahallissa ja silti hampaat lohkesi, kun neiti kaatui. Päässä on ollut varmaan 10 kuhmua, huuli on turvonnut 5 kertaa, naarmuja on ollut ties missä ja silti on selvitty. :) Vaikka kuinka koettaa varoa, ettei lapselle käy mitään, niin ei se vaan onnistu. Enkä mä ainakaan jaksa ottaa sellaisesta stressiä ja aiheuttaa lapselle harmia ja tehdä siitä aran. Yleensä kommentti kaatumisen jälkeen on, että "ylös vaan ja menoks". :) Kyllä mä tarkistan, ettei kaulaan ja korviin tuule, mutta välillä ihmisten kommentit menee vaan niin överiksi. Viittaan tässä lähinnä läheisten kommenttehin siitä kuinka lapsi vilustaa ym. :)

Meidän neiti on sellainen hulivili ja uhka rohkea, ettei sitä pysty missään kuplassa edes kasvattamaan! Saa nähdä onko toinen sitten ihan ääripäätä. :)

Nyt tiedossa olisi ruuanlaittoa, ajattelin tempaista kaksi ruokaa kerralla, ettei ihan just tarvii kokkailla!

Moikka vaan :)