28 viikkoa täynnä

Sunnuntaina tuli tosiaan 28 vkoa täynnä ja nyt tätä kirjoitellessa onkin jo 28+4. Huh olokin on alkanut olemaan tukalampi. Ei niinkään vatsan koon takia, koska se on niin minimaalinen, mutta vauvan pää painaa mukavasti tonne kohdunsuulle. Oon kärsinyt pari viikko tiheistä ja kipeistä supistuksista. Asennonvaihdos ei auta, mutta seistessä ja hitaasti liikkuessa ne laantuu onneksi. Tosin vatsa ja selkä on usein niin kipeät, et oon sit vaan maannut paikallani. Kanavaa oli jäljellä 5 cm eli reilusti viikko sitten tehdyssä sisätutkimuksessa. Nyt viime supistuksista en mennyt tarkastukseen, koska mua niin ketutti. Soitin päivystykseen kysyäkseni oliko virtsatieinfektio positiivinen, niin kuulemma ei. Mulla on taas se streptokokki b ja se aiheuttaa supistuksia. Kaikki luottaa siihen, että kohdunkaulaa on mukavasti jäljellä ja yksi täysiaikainen vauva synnytetty. No, jos näitä alkaa aina tulemaan kahtena päivänä viikkoon, niin pitää sit ravata tarkistuksessa. Turhauttavaahan se on kuulla aina ne samat jutut. Eikä kyseessä ole edes mitkä pienet vatsankovettumiset vaan supistelee tiheästi ja yli 30 sek, mutta alle minuutin. Ja vielä monta tuntia putkeen. Oon sitten aina ottanut ohjeen mukaan 1 g Panadolia ja käynyt 20 min suihkussa, aina sekään ei auta ja sit meinaa itku tulla.

Toivon, ettei tää vauva todellakaan ole vielä tulossa, koska en ole yhtään valmis. :) Vaunut on laittamatta, kehto on pehmustamatta. Oon nyt sitten koettanut ottaa rauhallisemmin. Nivuskipuja on alkanut tulemaan myös niinkin ihanasti, että pienet kävelylenkit kaupalle ja takaisin laittaa kaikki luut huutamaan tuolla lantion alapuolella. Onneksi tiedän, että se on normaalia. :)

Puistossa ollaan käyty syömässä ja leikkimässä nyt tiheästi. Tyttö tykkää tosi paljon, kun on erilaisia leluja ja menopelejä. :) Pitää joku kerta ottaa uimapöksyt mukaan, kun Kumpulan puistossa oli lasten uima-altaita ja sai löträtä vedellä mielinmäärin. :) Viimeksi kastui vaatteet ja vaihtikset oli tietenkin kotona :))

Nyt on sitten vihdoin ja viimein saatu valmiiksi isyyspakkauskin. Meidän isäntä oli ihan myrtsinä, kun me tytön kanssa availtiin äitiyspakkausta. Toki sekin oli halunnut, että se otetaan, mut ehkä kun esikoisesta saatiin se jo ja silloin oli mukana availemassa, niin nyt olis toivonut enempi sellaista, että huomioidaan isiäkin. :D Vaikka siis tottahan se on, että tavarat on enimmäkseen vauvaa varten eikä siellä pakkauksessä äidillekään oikeen mitään ole. :)

Tässä osa vaatteista ja pakkauksessa lisää. Voin laittaa myöhemmin kuvia. :) Muutama käytettykin vaate löytyy joukosta.

Nyt mä jään odottelemaan, kun mies tulee kotiin, niin pääsee näkemään sen ilmeen. :D Viikonloppuna me suunnataan mökille Tammisaareen.

Kesästä nauttimista ja puistoilua

Hoh täällä on oltu kuluvana viikkona töissä illat ja aamupäivät on mennyt tohinalla, kun pitää väsyttää pikku neiti päiväunille! Kaikinpuolin ollaan ja voidaan hyvin. :) Maha on lähtenyt kasvuun, vaikka pienihän se vieläkin on moniin muihin verrattuna, mutta ei haittaa. ;) Moni vaan kommentoi, että onko aika alussa vielä ja kun sanon, että pian 5,5 kk täynnä, niin ilme on sellainen "ai o_O missä se vauva mahtuu olemaan" :D No en ota noita kommentteja pahalla ja nautin vaan, kun on muutenkin aika työlästä tää liikkuminen, niin ei sitten vielä ole iso maha tiellä.

Eilen heräsin aamulla sekavien unien jälkeen. Oon nukkunut tosi sikeästi koko raskauden ajan. Esikoisen kanssa siinä sitten höpöttelin ja heräiltiin. Jäin vielä kuulostelemaan, jos vauvakin on hereillä, kun herää aina samoihin aikoihin ja maha möyryää ja pomppii aamulla. No heiluttelin vatsaa ja koetin tuntea liikkeitä. Sitten yhtäkkiä muhun iski kamala tunne, että jotain pahaa on tapahtunut. Aloin jo huolestua, kun minkäänlaista liikettä ei tuntunut, ei edes pientä hievahdusta. Aloin sit ettiä puhelinta, ei löydy ja tiesin, että akku loppuu pian. Etsin doppleria kaapista, mutta siitä oli hävinnyt paristo. Koetin sit vielä rauhottua ja liikutella vauvaa ja alkoi jo itkettääkin, kun tuli tosi paha tunne, et mitä jos se ei enää liikukaan! No puhelin löytyi, kun sain tutun netin kautta soittamaan mulle. Soitin äitille hädissäni, et vauva ei liiku mihinkään, vaikka oon jo puoli tuntia yrittänyt. Äiti sitten lohdutteli, että "ei välttämättä ole mitään hätää, jos se vaan nukkuu sikeästi ja on erilaisessa asennossa". No äiti kuitenkin sanoi lähtevänsä kävelemään meille päin. Soittelin miehellekin, mutta puhelu katkesi, koska sillä oli asiakas. Menin vielä sängyllä makuulleen ja oikeen kunnolla tönin, vatkasin ja heiluttelin mahaa. No yhtäkkiä vauva alkoi liikkumaan ja potkimaan kovaa. Aloin itkeä, että jes mitään ei olekaan tapahtunut! :'D Soitin äkkiä äidille, että kaikki kunnossa ja laitoin miehellekin viestiä. Onneksi läheiset on tukena, vaikka välillä reagoisinkin vahvemmin ja ne kyllä toivoo, että kaikki menisi hyvin. Ja niinhän meille on ultrissakin luvattu, että mitään poikkeavaa ei näytä olevan.

Yleensä en ole edes mitenkään tarkkana, että kuinka paljon vauva potkii, mut nyt muhun iski todellinen epätoivo, kun en voinut kuvitella, että tää kaveri on noin sikeäuninen. No loppu hyvin kaikki hyvin. :) Esikoinen liikkui välillä kans huolestuttavan vähän ja kerran en saanut sitä pariin tuntiin liikkumaan sitä 10 liikettä tunnissa vaan ehkä 4-5 pientä hipaisua tuntui. Käytiin lääkärillä ja kaikki oli ok onneksi. :)

Mulla on ens maanantaina eka lääkäri. Sisätutkimus tosin on jo tehty aiemmin, kun käytiin supistusten takia tarkistuttamassa. Edelleenkin mua sattuu tosi kovaa välillä alavatsaan ja joutuu ihan keskittymään siihen kipuun. Onneksi ne on menneet kuitenkin nopeasti ohi eikä ole tarvinnut sen kummemmin huolestua. Luotan lääkärin sanaan, että jos kestää kauan, niin äkkiä sinne, mutta ei ole vaaraa, että vauva syntyisi ennenaikaisesti. Aion myös varmistaa nyt, että onko multa jo otettu se streptrokokki näyte, koska haluan tietää etukäteen onko se mulla taas ja joudunko antibioottiin ennen synnytystä. Lääkärit jotenkin vähättelee sitä, ainakin sellaisen kuvan mä sain ja sit kauheella kiireellä hoidetaan sitä just ennen lapsen syntymää!

Äitiyspakkaus odottaa hakijaansa postissa. Mies ei ollut niin kamalan innostunut siitä ja syykin on selvä. :D Se totesi, ettei siellä ole hänelle oikeen mitään ja viittasi siihen kuinka se on enempi lapselle ja äidille suunnattu juttu. No mä oon jo saanut hyvin kasattua sen isyyspakkausta ja koetan loppukuun palkoista tilailla sit vähän lisää tavaraa sinne. ;) Luulen, että se on ihan äimänä, kun saa sen. :D Vois tänään oikeen masentaa sitä ja ihastella onnellisena sitä äippäpakkausta hehe.

Mulla on nyt alkanut kriisi kropan kanssa. Siis vaikka painoa kasassa vasta 74 kg (lähtöpaino 71 kg), niin mua ahdistaa, kun kroppaa turvottaa (ei mitenkään pahasti), reidet on löystyneet, käsivarsista on lähteny lihakset ja mahakin on ihan näppylöillä. :D Syy tähän on varmaan se, kun mä laihduin niin paljon esikoisen jälkeen ja sellaiseen painoon, jossa en ollut vuosiin ollut. Uskon kyllä, että saan myöhemmin kilot pois ja vauhtia riittää kyllä niin, ettei kerkiä laiskistumaan. ;) Silti oon koettanut välillä rajoittaa herkuttelua, koska suola ja sokeri turvottaa vaan enempi.

Mun rakas löysi etanan ja alkoi heti laulaa "etalelli" eli  etana-Elli :D

Mulla on jostain syystä kaikki kuvat jossain ihan hukassa, joten nyt tuli vähäkuvainen postaus. Koetan keretä nyt enempi koneelle kirjoittelemaan, kun viikkoja alkaa jo olla hyvin kasassa. Meillä on vaunujen laitto ja kehdon pehmustus ym kaikki tekemättä. Mies vaan koko ajan toteaa, että onhan tässä vielä aikaa. :D

Nauttikaa kesästä!