Lilypie Maternity tickers

7.6.2013

Kesästä nauttimista ja puistoilua

Hoh täällä on oltu kuluvana viikkona töissä illat ja aamupäivät on mennyt tohinalla, kun pitää väsyttää pikku neiti päiväunille! Kaikinpuolin ollaan ja voidaan hyvin. :) Maha on lähtenyt kasvuun, vaikka pienihän se vieläkin on moniin muihin verrattuna, mutta ei haittaa. ;) Moni vaan kommentoi, että onko aika alussa vielä ja kun sanon, että pian 5,5 kk täynnä, niin ilme on sellainen "ai o_O missä se vauva mahtuu olemaan" :D No en ota noita kommentteja pahalla ja nautin vaan, kun on muutenkin aika työlästä tää liikkuminen, niin ei sitten vielä ole iso maha tiellä.

Eilen heräsin aamulla sekavien unien jälkeen. Oon nukkunut tosi sikeästi koko raskauden ajan. Esikoisen kanssa siinä sitten höpöttelin ja heräiltiin. Jäin vielä kuulostelemaan, jos vauvakin on hereillä, kun herää aina samoihin aikoihin ja maha möyryää ja pomppii aamulla. No heiluttelin vatsaa ja koetin tuntea liikkeitä. Sitten yhtäkkiä muhun iski kamala tunne, että jotain pahaa on tapahtunut. Aloin jo huolestua, kun minkäänlaista liikettä ei tuntunut, ei edes pientä hievahdusta. Aloin sit ettiä puhelinta, ei löydy ja tiesin, että akku loppuu pian. Etsin doppleria kaapista, mutta siitä oli hävinnyt paristo. Koetin sit vielä rauhottua ja liikutella vauvaa ja alkoi jo itkettääkin, kun tuli tosi paha tunne, et mitä jos se ei enää liikukaan! No puhelin löytyi, kun sain tutun netin kautta soittamaan mulle. Soitin äitille hädissäni, et vauva ei liiku mihinkään, vaikka oon jo puoli tuntia yrittänyt. Äiti sitten lohdutteli, että "ei välttämättä ole mitään hätää, jos se vaan nukkuu sikeästi ja on erilaisessa asennossa". No äiti kuitenkin sanoi lähtevänsä kävelemään meille päin. Soittelin miehellekin, mutta puhelu katkesi, koska sillä oli asiakas. Menin vielä sängyllä makuulleen ja oikeen kunnolla tönin, vatkasin ja heiluttelin mahaa. No yhtäkkiä vauva alkoi liikkumaan ja potkimaan kovaa. Aloin itkeä, että jes mitään ei olekaan tapahtunut! :'D Soitin äkkiä äidille, että kaikki kunnossa ja laitoin miehellekin viestiä. Onneksi läheiset on tukena, vaikka välillä reagoisinkin vahvemmin ja ne kyllä toivoo, että kaikki menisi hyvin. Ja niinhän meille on ultrissakin luvattu, että mitään poikkeavaa ei näytä olevan.

Yleensä en ole edes mitenkään tarkkana, että kuinka paljon vauva potkii, mut nyt muhun iski todellinen epätoivo, kun en voinut kuvitella, että tää kaveri on noin sikeäuninen. No loppu hyvin kaikki hyvin. :) Esikoinen liikkui välillä kans huolestuttavan vähän ja kerran en saanut sitä pariin tuntiin liikkumaan sitä 10 liikettä tunnissa vaan ehkä 4-5 pientä hipaisua tuntui. Käytiin lääkärillä ja kaikki oli ok onneksi. :)

Mulla on ens maanantaina eka lääkäri. Sisätutkimus tosin on jo tehty aiemmin, kun käytiin supistusten takia tarkistuttamassa. Edelleenkin mua sattuu tosi kovaa välillä alavatsaan ja joutuu ihan keskittymään siihen kipuun. Onneksi ne on menneet kuitenkin nopeasti ohi eikä ole tarvinnut sen kummemmin huolestua. Luotan lääkärin sanaan, että jos kestää kauan, niin äkkiä sinne, mutta ei ole vaaraa, että vauva syntyisi ennenaikaisesti. Aion myös varmistaa nyt, että onko multa jo otettu se streptrokokki näyte, koska haluan tietää etukäteen onko se mulla taas ja joudunko antibioottiin ennen synnytystä. Lääkärit jotenkin vähättelee sitä, ainakin sellaisen kuvan mä sain ja sit kauheella kiireellä hoidetaan sitä just ennen lapsen syntymää!

Äitiyspakkaus odottaa hakijaansa postissa. Mies ei ollut niin kamalan innostunut siitä ja syykin on selvä. :D Se totesi, ettei siellä ole hänelle oikeen mitään ja viittasi siihen kuinka se on enempi lapselle ja äidille suunnattu juttu. No mä oon jo saanut hyvin kasattua sen isyyspakkausta ja koetan loppukuun palkoista tilailla sit vähän lisää tavaraa sinne. ;) Luulen, että se on ihan äimänä, kun saa sen. :D Vois tänään oikeen masentaa sitä ja ihastella onnellisena sitä äippäpakkausta hehe.

Mulla on nyt alkanut kriisi kropan kanssa. Siis vaikka painoa kasassa vasta 74 kg (lähtöpaino 71 kg), niin mua ahdistaa, kun kroppaa turvottaa (ei mitenkään pahasti), reidet on löystyneet, käsivarsista on lähteny lihakset ja mahakin on ihan näppylöillä. :D Syy tähän on varmaan se, kun mä laihduin niin paljon esikoisen jälkeen ja sellaiseen painoon, jossa en ollut vuosiin ollut. Uskon kyllä, että saan myöhemmin kilot pois ja vauhtia riittää kyllä niin, ettei kerkiä laiskistumaan. ;) Silti oon koettanut välillä rajoittaa herkuttelua, koska suola ja sokeri turvottaa vaan enempi.

Mun rakas löysi etanan ja alkoi heti laulaa "etalelli" eli  etana-Elli :D

Mulla on jostain syystä kaikki kuvat jossain ihan hukassa, joten nyt tuli vähäkuvainen postaus. Koetan keretä nyt enempi koneelle kirjoittelemaan, kun viikkoja alkaa jo olla hyvin kasassa. Meillä on vaunujen laitto ja kehdon pehmustus ym kaikki tekemättä. Mies vaan koko ajan toteaa, että onhan tässä vielä aikaa. :D

Nauttikaa kesästä! 



1 kommentti:

  1. Kiva löytää muitaki blogeja joiden kirjoittajilla on laskettu syyskuussa :) 12.9 itsellä :) blogin osoite löytyy nimeni alta :)

    VastaaPoista