Täällä ollaan!

Oon niin monta kertaa miettinyt, että hei nyt mä alan kirjoittamaan, mutta sitten on tullut jotakin ohjelmaa. :) Nyt istahdin koneen ääreen vihdoin!

Sunnuntaina vietettiin tyttäreni syntymäpäiviä ja koko päivä menikin niiden merkeissä. :) Tänään on sitten virallinen 2 v. päivä ja tänään oli myös neuvola. :) Eipä siellä ihmeitä katseltu, paino ja pituus sekä miten on voinut ym. :) Eipä tuo neiti järin jättiläinen ole, mutta terve ja tosi vilkas. Eli kaikki kunnossa.

Ollaan nautittu perheen yhteisinä vapaapäivinä näistä aurinkoisista päivistä. Käytiin Falkullassa katselemassa possuja, heppaa, ankkoja, lehmiä, vuohia sun muita eläimiä. :) Mies oli ihan innoissaan siellä lapsen kanssa pyörimässä ja ne kävi varmaan kolme kertaa moikkaamassa kaikki eläimet läpi. :D

Pikkuinen naskalihammas <3 maistui miehen nahkahanska :D

Heppa oli paras :)

Me lähdetään mökille Parikkalaan ensi torstaina. Ostettiin autoon Ipadille teline, että neiti viihtyy sitten loppumatkan, kun alkumatkan varmaan nukkuu päikkärit. :) Ihan kiva päästä luonnonrauhaan täältä kaupungin hulinasta. :) Vaikka me asutaankin aika syrjässä keskustasta, mutta ei täällä silti niin rauhallista ole. :D

Tänään kävin ostamassa itselleni kahdet mammaleggingsit, että voi käyttää hameita ja mekkoja. Tosi ei ihan vielä, mutta noi menee hyvin farkkujen alla lämmikkeenä. :) Odotan jo kesää ja sitä, että voi jättää ton jättimäisen talvitakin jo pois! 

Nyt on alkanut tulla kaikenlaista pientä vaivaa kroppaan, kuten selkää jumittaa, vatsaa kivistää/supistaa välillä kauttaaltaan, päätä huimaa ym. Väsymys on tipotiessään onneksi! :) Hemoglobiini oli noussut 127:stä nyt 137. Verenpaine tais olla jtn 137/74. Huimaus varmaan johtuu lihasjumeista niskassa ja selässä ja voi kuulemma johtua monesta muustakin jutusta.

Rakenneultraa odotellaan 2.5. asti ja toka neuvolakäynti on 13.5. :) Hui kamala, kun aika menee nopeasti! :) Toivottavasti olo pysyy hyvänä ja jaksan nauttia tästä raskaudesta mahdollisimman paljon. Mietin tollaisen tukivyön ostoa, jos se parantais mun ryhtiä vähän. Mulla on jo nyt toi minimaalinen mahapötsi alkanut viemään lantiota eteenpäin ja seison liian etukenossa. Liikunta ei olisi yhtään pahitteeksi, mutta eilen kun näytin töissä uintitekniikkaa, niin päässä alkoi huimata enempi. Ulkona kävely on parasta tällä hetkellä. <3

14+5 oikealla lasketulla ajalla, jota ajattelin nyt alkaa käyttämään, vaikka neuvola ja  sairaala käyttää sitä vanhaa :D
(15+2)

Paino oli eilen illalla eri vaa'alla 72,5kg ja alimmillaan se on välillä 71,4 kg. Ummetus varmaan vaikuttaa aika paljon. 

Nyt voisin mennä ihan parvekkeelle nauttimaan tosta auringosta, kun ei siitä meinaa saada tarpeekseen :)

Mukavaa Pääsiäistä kaikille, syökäähän herkkuja ja nauttikaa elämästä! Jos en sitä ennen ehdi tänne päivittelemään. :) Parikkalan maisemia sitten varmaan myöhemmin. ;)

Tässä meidän rakas 2v. <3 Vois melkein alkaa puhelinmyyjäksi. :D
Kuvaajana toimi isän vaimon veli Jyry.

Touhotus hulluus!

Nyt pikapäivitys! Mulla on niin paljon intoa ja tekemistä, etten malta nyt istua koneen ääressä. :D

Käykääpä osallistumassa arvontaan blogissa Haaveissa oma pieni! Mars sinne nyt! :)

Palaan myöhemmin, olis paljon kerrottavaa!

Mammavaatteita ja pinkit tossut!

Tämä päivä on mennyt vähemmän energisissä tunnelmissa. Lähdettiin heti aamusta kaupoille, kun mulla ei ollut enää kuin yhdet housut, jotka ei kiristä ja nekin liian löysät.

No shoppailukaveri oli onneksi pirteä ja saatiin homma hoidettua tunnissa. Saaliina tällaisia juttuja.

Mama-housut

Mama-housut

Alennuksessa ollut mekko. Huh näyttää maha isolta :D

Sori kännykkäkuvat, mun kuvaaja on töissä vielä. :D Olipas kiva löytää itselle sopivia vaatteita. Vanhat paidat alkaa jo kiristää rinnalta ja vatsalta.

Ruoka on maistunut taas vaihtelevasti. Söin tänään sellaisia lihataskuja ja ranskalaisia. Nyt närästääkin mukavasti. :) Hartiat on jumissa ja päätä särkee. Neiti kiukuttelee ja huh.... Muuten päivä on ollut jees, mutta kyllä tää elämä raskaana ja 2-vuotiaan touhutädin kanssa on välillät tosi uuvuttavaa. M utta pitää nyt nauttia, kun vielä pystyy!

Paino on tippunut hetkessä kilon, vaikka oon koittanut syödä tasaiseen koko ajan ja välillä enempikin. Mutta niin mä laihduin esikoisestakin, tosin pahoinvoinnin takia ja tosi alussa. 

Meillä alkoi jo kevät, ainakin parvekkeella. :D Saa nähdä joutuuko nostamaan yöksi sisälle kukat.

Neidin uudet kengät. Nyt ne on kaapissa, kun tuli kauhee huuto, kun piti ottaa sisällä ne pois. :)

Nyt mun aivot on sen verran jumissa, ettei juttu luista. Ja kauppalistaakin pitäis alkaa miettimään. Huoh. :)

Terhi

P.S. Ootteko muut jo saaneet sydänääniä kuuluviin tässä mun viikoilla 13+? Sunnuntaina tulee 14 täyteen. En  ole vielä kuullut, muuta kuin varmaan vauvan liikahduksen, kun kuului sellainen "viuh" vaikka doppler oli paikallaan.

Voihan viemärit!

Joo en mä tiedä enää ton otsikon jälkeen, että pitäiskö kertoa, mitä kaikkea olen tänään touhuillut! :D

Oon ollut hiljaa, koska illat on menneet töissä ja päivät nukkuessa. Eilen olin kotona 22.30 pitkän uimaopetusmaratoonin jälkeen. Hyrr vieläkin paleltaa ajatus siitä, että vietin hallilla 5 h. :) Tänään aamulla sitten 7.00 ylös. Armoa ei anneta edes äidille, joka käy töissä. No pakko on nousta, kun mies lähti vielä aiemmin töihin. :)

Taisin vielä aamulla torkkua vähän aikaa, kun katseltiin PikkuKakkosta. Sitten naapurin poika oli täällä tunnin hoidossa. Puolet ajasta oli kinastelua, huutoa ja... no kyllä noi ipanat hetken leikki nätisti. Tais olla molemmat tosi väsyneitä. Tyttö nukkui melkein 3 h päikkärit, kun mä en malttanut herättää sitä. :D Enkä yleensä ikinä herätäkään kesken unien, ellei mene jo yli 3h. Normaalisti nukkuu siis 2 h päikkärit.

No mä sitten ihmettelin kauheeta löyhkää meidän keittiössä ja päätin alkaa putkimieheksi. Avasin kaikki putket ja kyllä, meinasi muutaman kerran kirjaimellisesti ykä lentää! Onneksi mulla ei ole ollut pahoinvointia nyt, joten pystyin ton tekemään. Sanon kyllä, että toi on miestenhommaa! Musta ei ikinä tule putkimiestä. :D Oli sen verran järkyttävä kokemus, että ei enää vähään aikaan kiitos. No sitten putsasin vielä pikkuvessan lavuaarin putken, kahvinkeittimen, roskiskaapin ja mitäs vielä... niin pesin pari ikkunaa. :D

Mutta nyt voin onnellisena mennä keittiöön eikä heti ala etomaan, kun siellä ei enää haise. :) Sain hirveesti aikaiseksi tänään, vaikka aamulla olin ihan flunssainen. No huomenna sit kostautuu tämä tän päiväinen riehuminen.

Ulkona tuli käytyä ja parvekkeella ulkoiltiin myös hetki. =)

Kuva on toiselta päivältä, mutta tällaiselta siellä nyttenkin näyttää. Kauheesti turhaa roinaa!
Ja juu mulle koitti jo kevät ja levitin aiemmin noi puurallitkin. :D Jotka tosin menee kesällä vaihtoon.

Kerran oli jo niin ihanan keväistä <3
Emmi osoittaa oravien puuta!

Nyt painun nukkumaan, ettei mene huominen taas kärvistellessä väsyneenä. Koetan palailla huomenissa ja kertoilla vähän jotakin muuta.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille! :)

Väsymystä ja aurinkoa

Huh meidän neiti kaksi vee on flunssassa. Nenä ja silmät vuotaa taukoamatta ja yöllä kuulin, kun yski. Heräsin varmaan kaksi kertaa yöllä viemään juotavaa. Sitten aamulla 5.30 neiti päätti laittaa telkkarin päälle ja huusi "nano nano" eli jano. Sanoin vaan, että nyt maitoa juomaan ja äkkiä takas sänkyyn nukkumaan! Siellä se suostui olemaan puoli tuntia ja tuli taas huutelemaan jotain ja sama homma, suoraan sänkyyn vaan. Puol 7 luovutin ja mentiin katsomaan tuleeko piirrettyjä ja laitoin Muumit pauhaamaan ja itse melkein nukuin sohvalla. :D

Pappa oli luvannut tulla hakemaan tytön 8.00, kun menivät 2-vuotis valokuvaukseen. Toivottavasti ei ole kuvissa räkävanat näkyvissä. :D Pappa vielä kyseli, että eikö meillä ole mitään nättejä kenkiä. No ei ole, kun tässä on just mennyt varmaan 6 paria kenkiä pieniksi. Olen siis onneksi ostanut lähes kaikki talvikengät ja kumpparit käytettyinä. Nyt kevääksi ja kesäksi pitää ostaa muutamat uudet kengät. Outletista löytyy puoleen hintaan monesti. :) Ja täytyy varmaan synttäreiksi ostaa jotkut nätit tyttöjen kengät, joilla voi sitten kesälläkin kulkea.

No menin sitten vielä nukkumaan kahdeksan jälkeen ja heräsin 10.00. Tuntuu, että päivä ei lähtenyt millään käyntiin. Vähän laiteltiin pyykkejä ja tavaroita miehen kanssa yhdessä, lue minä pakotin. :D Ja alkoi niin kiukuttaa, että päätin lähteä ulos kävelemään. Aurinkolasit silmille, musa korviin ja menoksi! Kyllä helpotti. Sai mies kuulla paasausta siitä, ettei koskaan tee mun kanssa mitään liikunnallista silloin, kun siihen olisi kahdestaan mahdollisuus. Sen mielestä käveleminen on tylsää. Just, oman naisen seura on tylsää. :D

Mä vaan koko ajan mietin sitä, kun vauva tulee, niin mä olen jo nyt sanonut, että toinen hoitaa toisen eikä niin että minä hoidan molemmat. Päivisin joo, mutta aina, kun mies on kotona, niin ei valita vaan auttaa. Yhden lapsen kanssa nyt vielä jaksaa, mutta kaksi eri ikäistä on eri asia. Eli meinaan siis laittaa isin kävelemään vaunulenkkejä. :D Vaikka se olisi kuinka tylsää sen mielestä. Hah sitä odotellessa!

No tästäkään ei pidä saada sellaista kuvaa, että aina olisi tollainen. Ymmärrän, että on myös väsynyt, mutta tuntuu, että tällä hetkellä lapsi on se suurin juttu meidän parisuhteessa. Ei me osata/haluta tehdä tarpeeksi yhteisiäasioita kahden ollessa. Perheenä kyllä tehdään paljonkin kaikkea.

Tässä olis nyt sitten mun mahakuvaa eilen aamulla otettuna, 12+6

Ilman turvotusta toi on ihan matala :D mut ihan kiva välillä, kun näyttää ihan vauvamahalta :)

Tänään olisi sitten 13+ viikot täynnä. Ei tunnu missään vielä! :) Niveliä särkee normaalia enempi ja oon miettinyt, jos hierojalle koittaisi päästä jossain vaiheessa. Tänään olisi jumppaakin. :)

Näissä maisemissa ja auringonpaisteessa mieli lepäsi :)

Mukavaa päivänjatkoa!

Terhi

Esikoisen odotus vs. kuopuksen odotus

Rv 16 ja maha oli iso!
Mä en tajua miten ihmiset kommentoi löysempi paita päällä, että "mitä ootko sä raskaana muka?!" :D

Rv 38+5, kun vatsa alkoi ottaa spurttia ja se oli ihan jättiläinen  40+5 :D , josta mulla ei ole edes kuvaa.

Esikoisen odotuksesta muistan, että tietyt ruuatja asiat maistui/oli ihania ja tietyt etoi.

Maistui:

- hedelmät

- roskaruoka (ah rasvan tuoksu! <3)

- suolaiset

- karkki ja suklaa loppuaikaan, liiankin hyvin

- nuudelit

- kiinalainen ruoka

Etoi:

- salaatit suurimmaks osin, kurkku, tomaatti. Väkisin joutui syömään

- valkopippuri

- jauheliha

- miehen Axe dödö

- haisevat ihmiset kaikkialla :D

Tässä raskaudessa:

Maistuu:

- hedelmäsalaatti

- salaatti, tomaatti

-suolaiset ruuat

- kiinalainen ruoka

Etoo tai ei tee mieli:

-karkki, makeat

- jauheliha, jo pelkkä katsominen yököttää

-valkopippuri

- nuudelit

Saattoi olla muutakin ja voin sitten lisäillä, kun tulee mieleen. Mut hei MULLA EI OLE HUONO OLO!! :D Iiks nyt, kun tän sanoo, niin kohta se alkaa tietty.

Oon valitellut jo viikon kuinka mun ei tee yhtään mieli syödä! Jos alan valmistaa ruokaa, niin kun ruoka on valmis, ei vaan yksinkertaisesti tee mieli syödä. Ja niinä kertoina, kun ruoka maistuisi vatsa ilmoittaa tosi pian, että on täynnä. Tosi ärsyttävää. :D Mä rakastan ruokaa ja kaipaan sitä, että joku maistuisi joltain. Kaloreita tulee päivässä varmaan tosi vähän, mutta oon sitten väkisin koettanut syödä ja aina välillä tankannut, kun ruoka maistuu. 

Muilla samaa ongelmaa?

Paino ei ole liikkunut minnekään ja aina, kun tulee puol kiloa takas, niin se häviää taas. Eli paino liikkuu 72 kg:ssa edelleen. Mutta hyvä näin. :)

Sori mun kauniit kireät pikkarirajat :D
Mun ei varmaan tarvii viel aikoihin odotella, että maha näkyisi kellekään.

12+5
Tarviin selkeästi oman kuvaajan, kun joutuu vinossa seisomaan, että  saa kuvan :D

No niin nyt pienen pakkasesta löytyneen omatekoisen pitsapalan, mokkapalan ja pari melooni siivua syöneenä lähden jatkamaan taas näitä kotitöitä. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille! Ai, että nää viikon menee nopeasti!!

Terhi

Ultrakuulumisia

No nyt siellä on käyty ja helpotus oli suuri eilen. Jännitys lakkasi heti sairaalan pihalle päästyä. Sanoin miehelle, että "jes nyt mä voin vihdoin alkaa nauttia tästä vauvan odotuksesta". :D Siellä se olla köllötteli. Tosi paljon rauhallisempi kuin esikoinen tuolloin. :D Vaikka vauva nukkuukin näillä viikoilla tosi paljon ja hereillä olo on pientä, mutta tota tyyppiä ei saanut riehumaan edes käskystä. Meni tosi kauan, että ultraaja sai mitattua sen niskapoimun, kun tää jääräpää vaan olla köllötti samassa asennossa, vaikka mahaa heiluteltiin koko ajan. :D

Viralliset viikot on nyt siis tasan 12 tänään, mitä vauva vastaa ja on 52.0 mm pitkä, mutta sillä vanhalla lasketulla-ajalla mennään, kun ei alettu sitä muuttamaan ja se oli mullekin ok. Eli oikeat päivät on 12+4. Aika hyvin osui kohdilleen, vaikka mä en edes muistanut oliko mulla ollutkaan kuukautisia ennen joulua.

Niskaturvotus oli 0,8 mm eli tosi hyvä tulos. Esikoisesta muistelisin, että oli yli 1 ainakin, mutta siis erittäin onnellisessa asemassa ollaan ja onneksi se raja on kuulemma siellä 3 tienoilla, että aletaan huolestua.  En voi olla muuta kuin niin onnellinen, jos tämä toinenkin lapsi on täysin terve. Tulevaisuus sitten kertoo lisää. Esikoinen oli 11+4 viikolla, kun vastasi viikkoa 12+ ja oli 53,3 mm pitkä. Mutta nämähän on vaan lukuja ja nekin voi aina heittää suuntaan, jos toiseen. :)

Ultraaja oli aivan ihana naishenkilö, joka kertoi koko ajan tarkasti kaiken ja lopuksi vielä näytti kuvista, että missä on mikäkin raaja. :) Jäi tosi hyvä mieli ultrasta!

Tässä on nyt meidän "Väinö", jonka ukki jo nimesi :D Nyrkki pystyssä  vilkuttelee!

Heti ensimmäisenä kerroin mun isälleni asiasta ja laitoin saman kuvan puhelimella. Eiköhän sulata asian hyvin. :) Kaikki on olleet tosi onnellisia meidän puolesta ja on ihanaa saada esikoiselle seuraa. Nyt jo katsoo kuvia ja huutaa vauva! Ja oon näyttänyt missä vauva kasvaa isoksi ja osoittaa omaakin mahaansa välillä. :DD

Nyt ei enää pelota meneekö joku pieleen, rauhallisin mielin vaan eteenpäin ja uskon, että kaikki on nyt korkeimmissa käsissä. Näin hartaasti sanoen. ;)

Huh tekemistä olisi vaikka muille jakaa! Pitäis kirjoitella lapsille todistuksia työn puolesta, suunnitella synttäritarjottavia ja katsoa reseptit valmiiksi. Neiti oli eilen hoidossa eikä nukkunut ollenkaan päiväunia. Tänään on sitten ollut meno sen mukaista ja kello, kun näyttää 10.00, niin likka on jo sammumispisteessä kohta. :D No saanpahan hoidettua asioitani tässä aamupäivän aikana paremmin ja pääsee päikkärien jälkeen nauttimaan tosta ihanasta ilmasta. Siis ainakin täällä Helsingissä paistaa aurinko lähes siniseltä taivaalta. Hei kevät on tullut varmasti ja kohta lämpenee säät! ;)

Onnea myös muille ultrassa käyneille! :) Ja onnea teille, joilla synnytys pian kolkuttelee jo ovella. ;)

Kiukkua pukkaa

Räyh. Tänään on taas ollut pitkästä aikaa sellainen päivä, etten aamusta saanut mitään tehtyä! Tai no sain, mutta hitaasti lähti päivä käyntiin. Kiukuttaa kaikki pienetkin asiat ihan mielettömän paljon. :D

Koetettiin siivota tytön huonetta ja otettiinkin sieltä noin puolet leluista sivuun. Silti niitä on ihan liikaa. :D Mä laittaisin sen kuvan sieltä kaaoksen keskeltä tänne, jos voisin. :D Neiti vaan kaatoi leluja lattialle sitä mukaan, kun mä sain kasattua ja lajiteltua niitä toisiin laatikoihin.

Meidän tyttö ei kauaa yksin jaksa leikkiä. Tai no sen leikit on just sitä, että ravaa lelujen kanssa huoneesta toiseen tai levittelee niitä ympäriinsä. :)

Tänään pitäis vielä tsempata ja viedä toi energiapakkaus riehumaan lastenjumppaan. :P Sen jälkeen ajattelin repästä ja tehdä mokkapaloja. Toivottavasti niistä ei tule yhtä ällön makeita kuin viimeksi :D

Mun niin tekisi mieli lasillinen hyvää punaviiniä ja sit tietenkin hyvää ruokaa sen seurana. :D Mua melkein itkettää, kun ajattelen mun joulukuussa ostamaani Cointreau'a (kauhee sana!), josta mun piti tehdä ensi kesänä mansikkamargaritaa. :D Nyyyyyyh!! Miksen mä uv:na korkannut sitä? No enää on turha itkeä. :D Käytän siis muuten tosi vähän alkoholia, lähinnä saunajuomana vaan. Jos juhlatuulella olen, niin sitten se usein menee vähän hurjemmaksi. Eli en mä sillai kaipaa alkoholia ja juhlimista. Uv:na oli sellainen meno, että mietin vaan, että sitä se teettää, kun ei ensin tyyliin pariin vuoteen juo melkein mitään. :)

Mitään muuta kiellettyä ei oikeastaan tee mieli. Oikeastaan syöminen on ollut taas jotenkin hankalaa. Pystyn just yhden aterian syömään päivässä ja senkin melkein oksu kurkussa. Sit muuten vetelen hedelmiä, leipää ym, jotka jotenkuten maistuu. Ei oo merkitystä onko liikkunut tai ulkoillut enempi, ruoka ei maistu yhtään sen paremmin. Tämä oli myös esikoista odottaessa, tosin silloin oli vielä huonompi tilanne, kun halasin pönttöä kaiken aikaa. :)

Mua edelleen vaan jännittää se huominen ultra. Toivottavasti turhaan. :) Mies vaan koko ajan hokee, että älä stressaa. Itseasiassa mä aloin kai stressaamaan siksi, kun se möläytti kerran tyhmän sammakon suusta. Sen mielestä on ok, että raskaus keskeytetään, jos lapsi on vaikeasti vammainen tai sillä on Down esim. Mä itse olen niiiin aborttia vastaan, että taistelisin viimeiseen saakka, että saisin pitää lapseni, oli sitten miten vaikeaa vaan. Toki siis niin, että lapsi ei kärsisi. Älkää nyt käsittäkö, että mun mies olis joku kylmä ihminen. :D Uskon, että senkin mieli muuttuisi sitten, jos jtn olisi ja saisi siitä lisätietoja. Tietenkin aina pitää toivoa vaan parasta. Olen jo niin onnellinen, että meidän tyttö on terve lapsi.

Toivottavasti ette tulleet itse kiukkuisiksi tästä tekstistä. Koetin jättää pahimmat kiukuttelut ja aiheet kirjoittamatta. :D Ilmoittelen ylihuomenna sitten ultrakuulumisia.

Mistä energiaa vielä liikuntaan??

Huh aamupäivällä käytiin katsastamassa yksi perhetapahtuma tuolla ulkona. Oli heppa, piipaa-auto, poneja ja arvontoja. Oli tosi kylmä tuuli ja, kun autoon päästiin tärisin varmaan vielä tunnin sen jälkeen. Vietiin lapsi mummole päikkäreille ja lähdettiin miehen kanssa kauppaan, tarkoituksena ostaa autoon varaosia. No kauppa oli tietenkin kiinni ja huomenna uusi yritys.

Käytiin sitten kiertämässä kauppakeskusta ja juomassa kahvia, kun vieläkin palelsi. Löysin itselleni vihdoin pari pitkähihaista, jotka on sen verran löysiä, että sopii kasvavalle mahallekin jatkossa. Ja molemmat puoleen hintaan. Myös tytölle löysin kahdet housut H&M;ltä. Siellä on ihmeen hyviä lastenvaatteita ja edullisia myös! Housut oli mieleiset ja just sopivat vyötäröltä. :) Meillä on muuten 2 v neuvola maaliskuun lopulla ja neiti painaa just 12 kg! Pituutta onkin jo varmaan yli 86 cm. Näkisitte vaan paljon tollainenkin hoikkeliini syö ruokaa päivässä. Välillä vähempi, mutta toisina päivinä oikeen tankkaa. :D

Nyt olisi sitten tunnin päästä jumppa. Se on ihan peruskuntojumppa, mutta vatsoja en nyt enää voi tehdä, joten pitää soveltaa ja ohjaaja lupasi sitten kertoilla mulle omia liikkeitä. :) Mietin vaan miten tässä silmät ristissä jaksaa vielä jumppaamaan lähteä! Heti huomas, kun ohjelmaa on enempi ja se päivän lepohetki jää väliin, niin väsymys iskee. Enempi kroppa väsyy kuin pää. :D Ehkä mä raahaan ahterini sinne jumppaan, kun jäi pari kertaa välistä menojen takia.

Mulla on alkanut jo nyt tuntua löysyyttä ja kipua nivusissa. Etenkin oikealla puolella tuntuu, että jalka menis välillä pois paikoiltaan, kun sille ei pysty astumaankaan. Pitkään istuminen aiheuttaa samaa. Toivon, että tää on ohimenevää eikä vielä alkais joka päiväiseksi vaivaksi!

Siis mitä ihmettä, vasta ekaan ultraan oli yli kuukausi ja nyt sinne on 3 päivää! Mua jännittää niin, etten halua edes muistaa koko ultraa. :D

Nyt kerään voimia ja motivaatiota lähteä liikkumaan. Fiilis sen jälkeen on aina niin hyvä. :)

Kuinka salaisena pidän blogin

Hmm. Oon tässä miettinyt, että kuinka salaisena aion blogini pitää. Ehkä salanimellä, mutta omilla kuvilla. Vielä ei ole tullut ikäviä kommentteja, mutta toisaalta olen anonyymina täällä.

Ei sillä, että mua edes haittaisi, jos jollain on jotain mielipiteitä mun blogista tai musta. Silti aina mietityttää, että jos ne kaverit, joiden kanssa ei enää ole tekemisissä lukee mun elämästä ja tietää kaiken. Mut hei, jos mä olen niin kiinnostava ihminen, niin antaa lukea. :D

Mulla siis jäi kavereita edellisen raskauden jälkeen. Kavereiden oli ehkä hankala suhtautua siihen millaista mun elämä oli perheellisenä. En jaksanut enää riekkua baareissa, en jaksanut valvoa myöhään, enkä päässyt aina heti jonnekin minne halusin. Aina tuli riitaa samasta aiheesta enkä mä sitten enää jaksanut yrittää. Raskaus, äitiys, parisuhde tai mikään muukaan ei ole muuttanut mua mitenkään niin, etten voisi olla kaveri niiden kanssa, joilla ei ole lapsia tai parisuhdetta.

Myös kateutta ja sellasta jonkinlaista ymmärtämättömyyttä sai kokea. Siis mulle ei tulisi mieleenkään olla kateellinen kenellekään, joka saa lapsen tai parisuhteen. Siis joo mä ymmärrän teitä, jotka ootte pitkään haaveilleet lapsesta ja sellaista ei vaan kuulu, mutta lähinnä meinasin sitä, että kun itsellä olisi sama mahdollisuus saada kaikki.

Mun piti olla ikuinen bilettäjä, sinkku ja vapaa ihminen. Oli mukavaa tavata uusia ihmisiä enkä koskaan kaivannut kunnon parisuhdetta. Musta oli ihanaa, ettei kenellekään tarvinnut selitellä yhtään mitään ja monesti sai törmätä miehiin, jotka oli liian omistushaluisia. Sitten jossain vaiheessa sain totaalisesti kylläkseni miehistä ja päätin, että antaa olla! Mä välttelin kaikin keinoin, etten vaan törmää mieheen, joka haluaa mun kanssa treffeille ja päätin, että siitä lähtien kaikki on kavereita ja elän hetken ihan yksin. No kyllä mulla taka-ajatuksena oli sitten ehkä joskus löytää joku. Ja yllättäen 7 kk jälkeen tästä yksinolo päätöksestä tapasin mieheni. :D Mä en ikinä sanoisi näin, mutta oli se kai rakkautta ensi silmäyksellä. Rakkautta siihen ihmiseen, ei ulkonäköön tai mihinkään muuhun. Katsoin aina kuinka hoikka se on ja mun ihannemies oli aina ollut vähän
"rotevampi". Kunnes tajusin, ettei sillä ulkonäöllä ole oikeasti niin väliä, kunhan omaa silmää miellyttää.

Nyt kohta neljän vuoden yhdessä olon jälkeen on ollut ylämäkiä ja alamäkiä, mutta kyllä meillä lapsi on se, joka meidät pitää vaikeinakin aikoina yhdessä ja halu pysyä perheenä on ykkösasia. Siis toki rakkautta pitää olla ja onkin, mutta tää on varmaan tätä pikkulapsi ajan tuomaa kitkaa. :) Siksi koen, että yhdessä tekeminen ja aikuisten välinen aika on todella tärkeetä parisuhteessa.

Google- tired mom

Kotona ollessa äidin päiviin ja miksei koti-isänkin, kuuluu pyykinpesu, tiskien laitto, siivoaminen, ruuanlaitto jne jne. Välillä toivon, että ne voisi ulkoistaa! :D Onneksi mun väsymys näkyy jo melko pian miehelle eikä enää tarvitse tapella siitä, miksi sekin joutuu tekemään jotakin töiden jälkeen ja vapaa päivinään. Uskon, että on paljon isejä, joille on itsestäänselvää edes jossain määrin, että nainen tekee lähes kaiken, kun kotona ollessa on NIIN paljon aikaa.

Google -Cleaning

Oon kokeillut jättää moneksi päiväksi vaatteet pesemättä, puhtaat pyykit viikkaamatta, likaiset tiskit koneeseen, lattiat imuroimatta, pöydät pyyhkimättä ja ties mitä. Silti aina saa sanoa, että voisitko ystävällisesti auttaa vink vink. :D Kyllä se homma sitten alkaa sujua, kun jättää asiat tekemättä, viimeistään siinä vaiheessa, kun mieheltä loppuu puhtaat vaatteet ja sen on pakko tehdä jotain. :DD Mä vaan tykkään, että koti on siisti ja tavarat on edes jotenkuten järjestyksessä. En mä koe, että siivoaminen ja muu olisi rankkaa, mutta jossain vaiheessa huomaan olevani yliväsynyt ja silloin pienikin siivottomuus kiukuttaa. Nää taitaa olla niitä yleisimpiä riidanaiheita. :D

Mutta mä luotan, että kun meille tulee toinen lapsi, niin ehkä ton miehenkin jakeluun vihdoin menee se, etten mä ole täällä kotona lomalla eikä täällä käy mitään ulkoistettua siivojaa päivällä. :D

Google- happy family

Onko muilla samoja mietteitä tai kriisejä? Onko lapsiperheen elämä aina ruusuista ja niiiiin ihanaa? :D Entä onko teillä jäänyt kaveripiiristä porukkaa pois, kun lapsia on syntynyt tai kun olette kertoneet lapsen "hankkimis"ajatuksista?

Nyt mukavaa viikonloppua kaikille. Huomenna olis suht pitkä työpäivä, vaikkei se normaalissa olotilassa varmaan miltään tuntuisi. :)