Pitääkö raskausaikana pelätä kaikkia tauteja

Ensimmäisessä raskaudessa olin tosi huoleton kaikkien tautien suhteen, joista on haittaa sikiölle. Meillä on kaksi kissaa ja tietenkin minä olen se, joka ne hoitaa. Luin neuvolasta saadun paperinivaskan, jossa lukee kaikki vältettävät ruoka-aineet. Silti mietin, että elän kuten ennen enkä ala vauhkoaamaan kaikesta. Jos jotain tapahtuu niin tapahtuu enkä voi sille mitään. Toki perusvarovaisuus on hyväksi.

No kissoista tai siis niiden ulosteesta voi saada toksoplasmoosin. Mutta sen voi saada myös raa’asta lihasta, likaisista kasviksista tai toksoplasman saastuttamasta maaperästä. Käytän hanskoja tai muovipussia putsatessani kissanhiekkalaatikkoa ja ajoittain pesen koko laatikon kunnolla. Vessa on siisti ja käytän tota pikku vessaa vähemmän. Pesen kädet hyvin puhdistuksen jälkeen tai jos olen leikannut kissojen kynsiä ym ym. Olen silti sitä mieltä, että liika vauhkoaminen ei auta. En mä luopuisi mun kissoista vain, koska olen raskaana. Se tuntuis jo hullulta. Silti oon tietoisesti pitänyt vähän etäisyyttä niihin, ihan varmuuden vuoksi.

Toksoplasmoosista on hyvä kirjoitus täällä

Toinen on sitten listeria. Söin just Valion aurajuustoa, jota tekee kyllä todella harvoin edes mieli. Kyllä toiset sitä pelkää ja varoo, mutta jos siitä on sanottu, että voi syödä raskausaikanakin, niin kyllä mä uskon. Toiset lähteet sitten sanoo, että vältettävä kokonaan. Brie juustoa en viitsinyt syödä, kun siinä on kuulemma todennäköisemmin sitä. Tai tällaisen kuvan itse sain lueskellessani nettiä. Listeriaan sairastuu kuitenkin 0-2 odottavaa äitiä vuodessa eli jos mä nyt oikeasti sen listerian takia menetän tämän lapsen, niin on todella huono tuuri. Taitaa olla keskenmenon riskikin suurempi tai vaikea vammaus ym. Ei sillä, etten olisi varovainen, mutta tähän pätee musta myös maalaisjärki ja oma mielipide. :)

Täältä voi lukea listeriasta 

No, mutta taudeista huolimatta pitäisi osata nauttia raskaudesta ja jättää pelot minimiin. Mitä vaan voi koska vaan käydä vielä synnytyksessä tai lapsen syntymän jälkeen. Siksi en aio stressata vaan elää elämää eteenpäin. :) Riskejä raskausaikana ei toki kannata ottaa, mutta terve järki on ihan hyvä säilyttää.

Tuli myös mieleen, kun meidän tyttö syntyi ja oltiin sitten 3 viikkoisena kahvilassa ja tuttu piti vauvaa sylissä. Siellä sitten eräs nainen totesi, että mun kannattaa olla erityisen varovainen liikkuessa vauvan kanssa ulkona, kaupoissa ym. kun on vielä niin altis bakteereille. Mä en jotenkin osannut ottaa sitä vakavissaan, kun mietin miten paljon meillä kotona saattoi olla bakteereja. :D Hänen oma lapsensa oli siis joutunut sairaalan jonkun taudin takia.

Meillä (kopkop) tyttö on sairastanut  tosi vähän. Toivottavasti taudit ei nyt iske, kun sanon tän. Normaalia flunssaa on ollut, alhaista lämpöilyä, vesirokko, vatsa löysällä jne. Musta tuntuu, että mies ja minä ollaan sairastettu enempi kuin lapsi. :D Välillä ollaan unohdettu pestä kädet ennen ruokailua ja tajuttu vasta ruokailun puolivälissä sekä syöty eväitä liikkeellä, jolloin lapsi koskee kaikkialle. On maistettu kissanhiekkaa (onneks ei paljon, koska se on paakkuuntuvaa), kissan kakkaa, kiviä, hiekkaa, multaa ja ties mitä saattaa ulkona kuvitella olevan. Kaikki roskat on laitettu lattioilta suuhun ja unilelua heitelty kaupungilla ympäriinsä ja sen jälkeen mussutettu suussa. :) Aina toisinaan joku vanhempi ihminen tulee mainitsemaan, että lapset sairastuvat niin helposti jne jne. Hei mitä sitten?! Jos me elettäis täällä jossain kuplassa, niin tuskin me oltais näinkään terveitä. :) Päiväkotiin mennessä varmaan kaikki viimeisesti taudit sitten tarttuu.

Oon nuori äiti ja senkin vuoksi varmaan tosi huoleton. En jaksa nipottaa pienistä ja olla koko ajan hyssyttelemässä kaikesta. Meillä ei ole käytetty sitä pääkypärää, kun alettiin kävellä, kun ei neiti edes suostunut pitämään sitä. On käytetty jarrusukkia uimahallissa ja silti hampaat lohkesi, kun neiti kaatui. Päässä on ollut varmaan 10 kuhmua, huuli on turvonnut 5 kertaa, naarmuja on ollut ties missä ja silti on selvitty. :) Vaikka kuinka koettaa varoa, ettei lapselle käy mitään, niin ei se vaan onnistu. Enkä mä ainakaan jaksa ottaa sellaisesta stressiä ja aiheuttaa lapselle harmia ja tehdä siitä aran. Yleensä kommentti kaatumisen jälkeen on, että "ylös vaan ja menoks". :) Kyllä mä tarkistan, ettei kaulaan ja korviin tuule, mutta välillä ihmisten kommentit menee vaan niin överiksi. Viittaan tässä lähinnä läheisten kommenttehin siitä kuinka lapsi vilustaa ym. :)

Meidän neiti on sellainen hulivili ja uhka rohkea, ettei sitä pysty missään kuplassa edes kasvattamaan! Saa nähdä onko toinen sitten ihan ääripäätä. :)

Nyt tiedossa olisi ruuanlaittoa, ajattelin tempaista kaksi ruokaa kerralla, ettei ihan just tarvii kokkailla!

Moikka vaan :)

Mihin tän mahan laittaisi?!

Noniin mä nyt ajattelin sitten laittaa kuvan tästä mun vatsasta tällä hetkellä. Jos tästä mut joku nyt tunnistaa, niin ei haittaa. :) Kuva otettu nyt illalla eikä turvotusta ole. Tai no on kai sitä, mutta ei niin pahasti, että ahdistaisi. :D Me voitais ihan hyvin kertoa ensi viikolla kaikille, mutta olis hauska testata kuinka kaun pystyy salailemaan. :)

Tänään on siis rv 11+3, jos laskettuaika pitää yhtään paikkansa. Maha ei niinkään kuvissa näy, mutta ylhäältä katsottuna hirvittää aina, että miten paljon se sitten eroaa mun aiemmasta mahasta. :D

Tässä näkyy vaan, että kohdun kohdalta on noussut 

Kauhee mun peppu on iso, varmaan alkaa sekin levitä :D Tää on vielä sellanen normaali, vatsa, mut...

Kun kuvakulma vähänkin muuttuu niin!
Ok no ei näiden pitäisi vielä näyttää raskausmahoilta, mutta  turvotuksen kanssa toi on 5 kertaa  isompi!

ja istuessa! Siis mistä tää on tähän tullut :D No ehkä mua sittenkin turvottaa.

Tässä nyt näitä mahoja. Hieman oon hoikempi (en hoikka :D) kuin esikoista odottaessa, paino ei oo noussut kuin ehkä puoli kiloa, kun se muuttuu koko ajan. Painoa on siis nyt 71,5 kg, kaikki pöhötys vaan keskittyy tohon vatsaan!

Nyt pitää sulkea tietokone, kun käytän tätä tv:llä ja neidillä menee hermot! :D

Taas näitä päiviä

Joo, jos pari päivää on ollut erittäin hyväntuulinen ja energinen, niin nyt se väsymys sitten palasi. Käytiin muksun kanssa kaupoilla etsimässä mulle pitkähihaista paitaa. Kaikki on sitä riemunkirjavaa, liian luhuthihaista tai muutenkaan ihan liian leveää mallia. Koetin miettiä, että sille paidalle olisi sitten vielä raskaanakin käyttöä. Ehkä meen yksin kaupoille, niin pääsee paremmin katselemaan. Oon tosi huono ostamaan mitään vaatteita uusina itselleni ja aina kirppareilta teen jotain löytöjä. :D Kesällä ajattelin käyttää vaan mekkoja :) jonkunlaiset mammahousut kyllä tarvii. Tuntuu, että noi mun vanhat on niin ihan pepusta, että sinne mahtuis kaksi nykyistä peppua. :D No oli ne silloin ekassa raskaudessakin aika löysät.

Käytiin neidin kanssa syömässä kiinalaista, kun tiesin että se tykkää kanasta ja riisistä. :) Siitä sitten kauheella huudolla kotiin eikä tarvinnut nukkumaan käskeä, kun yks sammui sekunnissa sänkyynsä.

Nyt tässä odottelen huoltomiestä käymään. Soittelin eilen, että meidän kyplyhuoneen lattiamaton alla on luultavasti vettä tai ainakin se kupruilee tosi pahasti. No sitten se kävi täällä tarkastamassa ja laittoi silikonia laattoihin, jotka on halkeilleet. Ai, että mua kiukutti! Soitin samantien takas, että ei laatat ole vedessä vaan lattian alla on vettä! Se nyt tästä puuttukin, kun kylppäri menee remppaan kuukaudeksi. Huoh. No onneks meillä on toinen vessa ja läheiset asuu lähellä, joiden luokse pääsee saunaan ja suihkuun. Tai parhaimmassa tapauksessa ne ei tee tolle mitään. Siinä vaiheessa soitan isännöitsijän paikalle ja sanon, et joo ei oo sit tän vuokran arvoinen kämppä.

Miten sitä onkin niin saamaton taas. En jaksa etsiä noita palkkatietoja esiin, että saisin ne lähetettyä Kelalle, kun laittoivat lapun, että kannattaa tarkistuttaa saanko hoitolisäpalautuksia. Kelan kanssa ei kyllä jaksais yhtään enempää asioida kuin on pakko! Mutta ehkä mä kohta tsemppaan ja saan ne laitettua. :) Päiväkotipaikka siirrettiin syksylle, jos pääsis tohon viereen. Tosin en tiedä laitanko lapsen sinne vai olenko kahden kanssa kotona. Tosin se on talvea sitten ja voi olla aika hankalaa viihdyttää tollasta 2,5 veetä siinä vaiheessa, kun suurinosa ajasta menee vauvajuttuihin. :) Jos sitten harkitsee meniskö muutamana päivänä muutamaksi tunniksi tai sitten kerhoon. Tosin päiväkoti on ihan kodin vieressä.

No nyt tässä välissä sain soitettua Kelaan, kasasin palkkakuitit yhteen. Yksi vielä puuttuu ja se homma on hoidettu. Vielä, kun sais noi kesäajan laskelmat hoidettua ja sit alkaakin helpompi kausi eli äitiysrahat, jotka tosin pitää myös vielä tarkistuttaa kuulemma uudestaan, vaikka ne just ne tarkisti. Huoh. Tällasta paperisotaa tää on. :D Sit varmaan saan jonkun muutaman kympin tuolta takas ja näin kauheen vaivan sen takia.

Nyt pitää taas alkaa tota prinsessaa viihdyttämään. Kamalan tylsä tää mun blogi, kun en voi avoimesti kaikesta kertoa ja kuvien kera. Mut pian pian sitten. :)

Se on VAAN turvotusta! :D

Ihana päivä ollut tänään! Siis toi auringonpaiste antaa niin paljon energiaa! Vaikka nukuin tänään 1,5 h unet ja annoin vahingossa lapsen nukkua melkein 3 h päiväunet. :D Ensin ajattelin, että no mä vaan lepään, mutta niinhän siinä aina käy, että nukahdan. Mutta sallin levon itselleni, koska pian alkaa taas ne yövalvomiset, hikoilu ja aamuyöllä pirteänä herääminen. :D

Kokeilin tänään AngelSound sydänäänilaitetta. Olin jo kerran aiemmin kokeillut ja kuulin hetkellisesti äänet, mutta en ollut 100 % varma oliko ne vaavin vai mun omat. No nyt tänään pitkän etsinnän jälkeen löysin todella tiheään lyövät sydänäänet ja tarkistin vielä oman pulssini. Kuulemma nyt 11+2 viikolla pitäisi olla sen 170 lyöntiä minuutissa. Kun kerran on ne äänet jo kuulleet esikoisesta, niin ei siitä voi erehtyä. Tosin jouduin vetämään vatsaa sisään ja ääni kuului tosi kaukaa, vaikka doppler oli täysillä. Silti nyt uskallan jo vähän ajatella, että kyllä siellä taitaa pieni ihminen olla. :) Heh mä varmaan vieläkin tekisin raskaustestin, jos ne näyttäis enempi viikkoja kuin siihen 5+ saakka.

No tänään tää raskaus on kyllä laittanut miettimään. Äiti katseli mun mahaa monta kertaa ja pitkään! Olin varma, että voi ei kohta se kysyy. :D Mulla oli jumppahousut ja ihonmyötäinen paita päällä, kun en ehtinyt laittaa löysää paitaa ennen oven avaamista enkä itseasiassa sitten enää edes tajunnut laittaa. Selitin sitten äkkiä, että joo kauhee turvotus, söin tossa perunaa ja lihapullia. Tais mennä läpi. :) ultran jälkeen varmaan kerron mun lähimmille. Tosin meillä on sellaiset suvut, että juttu leviää päivässä kaikkien tietoisuuteen. :D 

No mittailinkin tossa mahaani. Navan päältä ilman turvotusta etenkin aamulla on ympärys noin 86-87 cm ja illalla turvotuksen kanssa 92 cm.  Pituus 173 cm ja paino n. 71,5 kg. Joten kyllä mä ymmärrän niitä, jotka sanoo, että raskaus näkyy jo. Oon ollut hoikka nyt viime vuoden ja tuntuu, et maha vaan paistaa esiin. On se ennenkin ollut turvonnut, mutta nyt mahan muoto on entistä enempi sen mukainen joksi se raskaudessa muokkautui ja selkeästi kimmoisampi.  Eikä turvotus laske päivän aikana vaan lisääntyy. Alavatsa on pyöristynyt selkeästi ja siksi tavalliset housut painaa, kun istuu. No johan sen kohdun pitäisi ollakin kohta greipin kokoinen kuulemma ja vihloo välillä mukavasti!

Näin tänään 3 päivää vanhan vauvan, kun olin töissä ja yhden tytön veli oli vihdoin syntynyt. Voi sitä isosiskon ylpeyttä. <3 Sitä mäkin odotan. Ensin ajattelin että yli 3 v on hyvä ikäero meillä, koska pelkään, että esikoinen jää vauvan varjoon. Nyt mä luotan täysillä, että kyllä tuo meidän neiti sopeutuu todella hyvin. :) Se on niin avulias auttamaan kotitöissä, leikkii jo nyt tomerasti itsekseen, jaksaa katsella lastenohjelmia, kun teen ruokaa. Ja täyttää siis vasta 2 vuotta. Mutta kaikki sanookin, että on kunnon touhutäti. 

Tervetuloa uusille lukijoille! Ja kiva, kun linkkasitte omia blogejanne, kävin lukemassa ja liityin lukijaksi! :) Ihan mahtavaa saada seuraa teistä muista äideistä, odottajista, lasta yrittävistä ja muista asioista bloggaavista!

Koetan ottaa kuvia talteen, että pääsen laittelemaan niitä sitten myöhemmin. 

Oltiin treffeillä :)

Mehän täräytettiin tänään ja lähdettiin miehen kanssa treffeille :D naurettiin, että ihan kuin ennenvanhaa. Käytiin syömässä, joo Hesessä ja onneksi vaan siellä, koska hyvä, jos sen hampurilaisen jaksoin syödä! Aamupäivällä nälkä pääsi yltymään niin kovaksi, että syöminen yökötti ja sain ihan vähän ruokaa alas. Karkkia tuli vähän mutusteltua ja maha oli ennen leffan alkamista kauhea pallo. Mies vaan huusi, että " kauheen iso maha!" Sanoin, että se on vaan turvotusta, niin mies totes, että no eikä oo, toi on selkeä vauvamaha. :D Just syöneenä ja vähän turvotuksessa se kyllä näyttää ihan vauvamahalta. :D No onneksi vielä sentään menee välillä pieneksi. Ihanaa, kun mies on niin mukana tässä raskaudessa, johtuu varmasti kokemuksesta ja itsevarmuudesta.

Naureskelin eilen illalla, että hittovie miten esikoisen odotus oli niin rankkaa. Olin kamalan väsynyt, vatsaa särki, närästi koko ajan ja oli muutenkin tukala ja huono olo tauotta. Nyt olo on ihan erilainen, välillä nälkäisenä hajut yököttää, mutta muuten olo on loistava! Kohta ne oireet sit pukkas. :D Mies sitten vielä totesi, että oon kuulemma ollut rutosti äkäisempi tässä raskaudessa, mutta tajus kyllä, kun osittain syytin myös hnen käytöstään. ;) On toki kiukuttanut enempi myös.

Nyt pitää luovuttaa tietokone eteenpäin, joten palataan taas! :)

Muistakaa pitää huolta parisuhteestanne tai järjestää itsellenne omaa-aikaa myös lapsi- tai raskausrumban keskellä. Mukavaa viikon alkua kaikille! :)

Nyt saa mainostaa omaa blogia :)

Laittakaa lempi blogienne osoitteita tai omien blogienne osoite kommenttiboxiin. Blogi voi sisältää aiheita maan ja taivaal väliltä, raskaudesta, vauvoista, lapsista, liikunnasta, harrastuksista jne.

Liityn mielelläni blogin lukijaksi ja voitte nyt mainostaa blogianne. :)

Itse tykkään blogeista, jotka päivittyvät suhteellisen usein, sisältävät kuvia ja oman elämän juttuja. Pyrin itse lisäämään enemmän omia kuvia ja tietoa itsestäni, kunhan pääsen levittämään tietoa raskaudesta lähimmilleni ensin.

AUTS!

Viikon sana näkyykin otsikossa. Täällä on kärsitty niska ja hartia jumista ja siitä johtuneesta päänsärystä! Ai, että ketuttaa. Lääkettä oon ottanut, mutta kun ei ne auta noihin niveliin. Voltarenia ei saa käyttää raskausaikana kuin tilapäisesti pienen määrän ja se kun on ainoa joka auttaisi. :/

Koetin eilen olla kuumassa suihkussa ja illalla vielä kävin saunan lauteilla lämmittelemässä.  Venyttelin ja jumppasin sekä makasin piikkimatolla, mutta tuntuu, että se vaan pahensi kipua ja jomotusta. Mulla on tosi herkät niskanikamat ja nivelet kaulassa, että pienikin veto tai kylmä saa ne tosi pahasti jumiin. Asiaa ei tietenkään edes auta se, etten ole käynyt liikkumassa tarpeeksi. Ensin särki alaselkää ja kipu siirtyi siitä niskaan ja hartioihin. Ajattelin tänään kipaista salille vähän selkää jumppaamaan, jos päätä ei enää illemmalla jomota. Seuraava on sitten hieroja, jos ei ala auttamaan.

Muuten kaikki on täällä hyvin. Oon koettanut hoidella noita tukiasioita Kelan kanssa ja papereita saisi taas täytellä. Töistä ei kuulunut mitään (hurraa) ja peruin päiväkotipaikan. :) En oo ikinä iloinnut siitä etten ole päässyt työhaastatteluun, mutta nyt stressi laukesi ja murheet väistyi. Ajattelin nauttia tästä raskaudesta ja esikoisen kanssa touhuilusta nyt täysillä. Ja kesää en malta odottaa! Oon jo monta kertaa käynyt parvekkeella pyörähtämässä ja harmitellut, kun ei se kevät jo saavu! =)

Hermot on olleet kireellä ja siitä on saaneet osansa pari läheistä. Etenkin mies. :D Mua vaan niin risoo, kun sekään ei aina tajua automaattisesti auttaa väsynyttä äitiä. Tosin tuossa hetki sitten, kun sillä oli pari vapaa päivää se huokaisi illalla, että hitto kun hän on väsynyt. :D Olin itse ollut töissä muutaman tunnin ja mies hoiti lapsen. Ne kävi autolla kaupassa ja pihalla leikkimässä, söivät ja lapsi meni nukkumaan. Ymmärrän, että väsyy ja hyvä että hänkin ymmärtää ettei lapsen kanssa ole niin rentouttavaa aina olla. Mua vaan nauratti, kun normaalisti me käydään pitkä kauppareissu rattailla, tehdään ruoka, leikitään ulkona ja lapsi menee päiväunille, niin minä joko siivoan tai pesen pyykkiä tms. No ehkä sitten kahden lapsen kanssa on niin kädet täynnä, ettei meidän isikään ota enää niin rennosti. :D

Mutta kaikinpuolin ihana mies ja isä lapselle. Kaipaisin vaan enemmän kahden keskistä aikaa ja tuntuu, että kun sitä on harvoin, niin pikku riitoja on myös enempi. Sitä jotenki turhautuu tähän arjen pyörittämiseen ja olis ihana vaan mennä leffaan ja syömään ja jutella aikuisten juttuja. Ehkä me ensi viikolla päästäänkin jo toteuttamaan tällainen suunnitelma.

Kuva: Huiskula

Kyllä se kevät ja aurinko vielä tulee! Me ostettiin tytön kanssa keltaisia ja punaisia ruusuja keittiöön piristämään päiviä. :)

P.S Muutin blogin osoitetta ja sen vuoksi se oli kai jossain vaiheessa hankala löytää. Uusi osoite on http://vauvantaival.blogspot.fi/ :)

Mukavaa viikonloppua!

Miksi raskaana lihoaa?

Alkuun jo sanon, etten halua arvostella ketään tällä tekstillä. Ajatukset ja mielipiteet ovat omiani. :)

Esikoista odottaessani lihoin 16 kg siihen mennessä, kun synnytys oli edessä. Kiloja jäi viikko synnytyksen jälkeen ja imetyksen alettua 9 kg. Kilot karisi hyvin vaunulenkeillä ja imetyksellä, jota tosin kesti vain 2kk. Olin hieman ylipainoinen raskauden alussa (bmi 24,5-25), paino laski 2 kg, mutta nousi pikku hiljaa. Kärsin tosi kipeistä liitoskivuista ja viikon 32 kohdalla liikkuminen oli todella tukalaa, mutta niin myös pitkään istuminen, joten pakko jotain oli tehdä. Kävin uimassa silloin.

Söin vähän mitä mieli teki, rasvaiset ja suolaiset ruuat oli parasta! Yritin aina välillä valita terveellisiä ruokia, mutta usein ne mauttomimmat ruuat etoi eniten. Ihan hullua! Nyt mieli tekee raikasta ruokaa ja hedelmiä. Herkkuja on tullut syötyä, mutta rajallisesti eikä ihan heti, kun mieli tekee. Loppuraskaudessa saatoin ostaa kahta erilaista suklaata ja syödä ne parissa päivässä. Vaikka mulla oli tosi hidas aineenvaihdunta raskauden aikana, niin uskon, että myös syömäni ruuat olivat isoin syy painonnousuun, ja eniten kiloja tuli just viimeisen kuukauden aikana. Oon iloinen ja onnekas, etten silti joutunut kärsimään kiloista kauaa.

Google

Google

Joillekin tulee painoa, vaikkei söisi mitään. Raskausmyrkytyksestä tai ihan vaan hormoonien takia. Keskimääräinen painonnousu on 10-16 kg. Mun mielestä ei kannata ahdistua siitä, jos paino nousee raskausaikana, kunhan sen syy on normaali. Ylensyöminen on vähän eri asia, mutta ei kaikilla sen takia paino nouse. Enempi kannattaa ajatella sitä, mitä synnytyksen jälkeen tapahtuu. On hyvä antaa kropan palautua raskaudesta ja synnytyksestä, mutta voinnin mukaan liikunta auttaa paranemisessa.

Oon iloinen siitä, että liikuin loppuraskauden pakostakin rauhallisemmin ja lihakset oli " löysemmät" synnyttämään mennessä, mikä varmasti auttaa synnytyksen kulussa. Ei kai siitäkään takuita ole. ;) Mutta uskon, että liikunnallinen, suht hyväkuntoinen äiti jaksaa synnytyksen ja vauvan hoitamisen paremmin sekä paraneekin nopeammin.

Moni äiti varmaan jää koukkuun raskausaikana "opittuihin" tai alotettuihin tapoihin, kuten karkinsyönti. Sokeri lisää vaan hetkellisesti energiaa ja sen jälkeen väsyttää enemmän. Kuten moni varmasti sen tietää. Itsekin söin raskauden jälkeen aina tavaksi muutaman karkin ruuan jälkeen. Roskaruokaa meni vielä, mutta pikku hiljaa sekin jäi. Jossain vaiheessa päätin, että nyt nää kilot lähtee. Kuljin pitkään mammahousuissa ja löysissä paidoissa, ihan vaan isojen rintojenkin vuoksi. :D jossain vaiheessa menin kauppaan ostamaan housut kokoa 38! Meinasin hyppiä riemusta siellä pukukopissa. En voinut uskoa, että housut oli sitä kokoa. Joskus vielä 42 housut oli ainoat, jotka meni vaikka ne olis olleet venyvääkin farkkukangasta. Voi sitä tuskan hikeä, kun ei ne isoimmankaan koon housut menneet jalkaan. Ristiäisissä vielä oli 44 koon housut, pepusta ja muualta löysät, mutta lantiolta juuri ja juuri menivät kiinni. Mietin silloin, että ei hätää, kroppa palautuu vielä. :)

On hyvä päättää, ettei halua kantaa raskauskilojaan mukanaan, vaan pikku hiljaa lisää liikuntaa, muokkaa ruokavaliota ja motivoi itseään esim pienemmillä vaatteilla. Niin moni käyttää ns tekosyynä sitä, että raskauskilot jäivät. Miten niin jäivät. Ei ne roiku mukana vielä viiden vuoden päästä, jos asialle tekee jotakin! Itseään on otettava niskasta kiinni ja päätettävä, että hei nyt mä teen tän itseni ja lapsen vuoksi, että olen hyvinvoiva ja energinen äiti. Moni miettii miten lapsen tai lasten kanssa voi liikkua tai syödä oikein. Lenkillä tai salilla voi käydä myös illalla, kun toinen vanhemmista on kotona. Vaikka kuinka väsyttäisi, niin lenkki raittiissa ilmassa varmasti piristää ja mieli lepää. Voi ihan hyvin valmistaa lapsille melkein samaa ruokaa kuin itselleen. Hellalla on monta levyä. :) Kukaan ei niitä herkkuja äidin suuhun laita ellei itse halua! Kuten moni on näin todennutkin.

Itse keksin koko ajan tekosyitä sille miksen syö eri ruokaa kuin muut, miksen voi mennä lenkille kun mies tulee kotiin. Kunnes tajusin, että mä olen itse tätä kaikkea vastaan ja muut kannustaa mua liikkumaan ja syömään terveellisesti. Alku on aina vaikein, mutta siitä eteenpäin helpottaa. :)

Google

Google

Syy miksi kirjoitin aiheesta on se, että kyllä mäkin pelkään, että syksyllä painan 25 kg enemmän kuin nyt. En silti aio ottaa paineita asiasta. Pyrin nauttimaan ruuasta niinä päivinä, kun se maistuu hyvältä ja rajoittamaan määriä niinä päivinä, kun se maistuu liian hyvältä. :D Pyrin liikkumaan voinnin mukaan säännöllisesti, oli se sitten pelkkää kävelyä tai kuntosalia. Ja nyt noita kuvia katsellessa, mua ällötti noi herkut ja alko tekee mieli appelsiineja! :D Toisin kuin edellisessä raskaudessa olisin varmaan jo Mäkkärin autokaistalla. :DD

http://www.vauva.fi/artikkeli/raskaus/raskausaika/painonnousu_raskauden_aikana
Tässä hyvä artikkeli painonnoususta. :)

Nyt sitten kaikki tekstistä kuohahtaneet antakaa mielipiteeni anteeksi. :) Jos peilikuva masentaa, niin nyt on hyvä aika miettiä, mitä itseltään haluaa. Pystyt siihen kyllä!

Google David Smith

Loppuun hurja kuva ja hieman isompi urakka takana, muttta huh! Kun päättää, mikä vain on mahdollista. :)

Iiiiks :D

Tänään se tipahti, meinaa ultra-aika postiluukusta! Oltiin jo menossa ulos, mutta olihan se kirje pakko avata. :D maaliskuun alkuun menee ja menkoista laskettuna pitäisi olla menossa 13 vko silloin. No mä toivoinkin, että päästään sinne mahdollisimman myöhään ja voi olla, että ihan toi myöhäinen neuvola-aikakin siirsi sitä. Saattaa olla ruuhkaa. :) Ainahan niitä vauvoja syntyy loppukesästä paljon. ;)

Luin nopeasti paperit läpi muistin virkistykseksi ja onhan siellä jokunen asia muuttunut. Silti jotenkin osaan nyt olla rauhallisemmin tämän raskauden kanssa kuin esikoista odottaessa. Aikaa vaan menee ja kohta mä huomaan, että tossa se pötsi pönöttää nenän edessä. :D Olo on ollut hyvä, mitä nyt välillä ruuat ja syöminen yököttää. Huh tätä ei saisi koskaan sanoa ääneen, kun kohta kulman takaa pamahtaa kasa oireita.

Liikunnat on olleet vähän niin ja näin, lähinnä rattaiden kanssa rämpimistä tuolla loskassa. Mutta liikunnan pariin päästään kyllä vielä. :)

Olin aikaisemmin jo aloittanut kertomaan esikoisen syntymästä, mutta tallensin vaan tekstin ja jätin luonnoksiin. Kuuntelin yks viikko radiota, olisko nyt ollut NRJ, kun siellä keskusteltiin synnyttämisestä ja kuinka siinä käy sitä ja tätä. No meillä kävi näin.

Mä olen siinä mielessä onnellinen, että mun synnytys oli nopea ja helppo kauheasta kivusta huolimatta. En pelännyt synnytystä etukäteen vaan halusin ajatella sen yhtenä kokemuksena elämässä. Luonto kyllä päättää miten se menee ja Suomessa on onneksi synnytykseen kuolleisuus pientä verrattuna moneen muuhun maahan.  Muistan, kun vikoina päivinä lasketunajan ohitettua sitä alkoi jo luulla joka päivä ja hetki, että nyt se alkaa! :D Luulin jo kerran, että lapsivedet menivät, mutta ei.

Mä en vieläkään usko miten kaikki tapahtui NIIN nopeasti.  Edellisenä iltana joskus 21.00 alkoi sattua tosi pahasti paikkoihin. Mietin, että no ei tässä mitään ja koetin nukkua sohvalla. Oltiin just käyty illalla muutamaa tuntia ennen tutkimuksessa ja lääkäri sanoi, että ei kauaa enää mene, pian syntyy ja tarkoituksella venytteli paikkoja. Melkein naureskelin, et älä nyt vitsaile. :D Yöllä sitten yhden aikoihin oli jo tosi tuskaista, kun kipu oli viiltävää ja mietin, et hitto mä kestän ja annan miehen levätä, että jaksaa sitten synnytyksessä ja hoitaa vauvaa. Kirjailin supistuksia ylös ja niitä tulikin joku 15 minuutin ajan säännöllisesti, mutta sitten loppuivat ihan muutaman jälkeen. Soitin sairaalalle ja siellä päivystäjä lähinnä naureskeli, että otat vaan reilusti panadolia ja meet nukkumaan, olet ensisynnyttäjä, että tuskin se vielä on missään vaiheessa.

Nukahdin sitten ja aamulla olo oli kuin ei mitään. Olin pettynyt, ettei lapsi synnykään. :D Menin päiväunille vielä 10-11 aikaan ja nukuin tunnin. Heti herättyä sanoin miehelle, että tuo kello ja paperia, johon aloin kirjata supistuksia. Ne oli vieläkin epäsäännöllisiä ja välillä jäi supistus välistä. Mietin, että no vieläkään ei voi lähteä sairaalaan. Kävin sitten kaikessa rauhassa kuumassa suihkussakin ja se helpotti oloa. Joskus yhden maissa alkoi taas rytistä ja koetin syödä jotain, ettei taju lähde synnyttäessä. Supistukset tuli 8-5 minuutin välein säännöllisinä, kesto 30-60 sek. Sanoin vielä miehelle, että eihän tässä mitään kiirettä ole, keitä vaan kahvia ja juot ihan rauhassa. :D Tuon lauseen jälkeen alkoi tuskanhuudot ja soitin sairaalaan kahden maissa. Käskivät tulla, kun siltä tuntuu, mutta ne ei kuulleet sitä huutoa ja tuskaa, kunnes suljin puhelimen. Sairaalalla sanoivat, et oisit pitäny niin kauan luuria auki, että supistus tulee ja olisivat kuulleet. :)

Google - baby feet

Kolmen jälkeen lähdettiin kotoa (joo miettikää!). :D Ja meinasin kaatua rapuissa, kun supistuksia tuli tosi tiuhaan, varmaan minuutin, välillä parin välein ja kesti puolisen minuuttia ainakin kerrallaan. Automatka oli järkky suoraan sanottuna, kun ei siinä voinut olla kunnon asennossa. Edessä oli kello ja matka tuntui kamalan pitkältä, vaikka todellisuudessa se on ehkä noin 20 min. Melkein käskin miestä ajamaan punaisia päin. :D Ärräpäitä kuului ja paljon.

Sairaalan parkkipaikalla oltiin siinä puol neljän aikoihin ja autosta päästyä kaikki ruoka tuli ylös. Muistan, kun kaksi ihmistä istui autossa ja katsoi sitä mun liikkumista ja voihkimista varmaan sillä silmällä, et "koitas nyt juosta tonne sisälle tai lapsi syntyy siihen". :D Kävin vielä aulassa vessassa ja siitä mentiin hissillä osastolle. Osastolla käskettiin odotushuoneeseen ja taas oli pakko mennä vessaan, kun tuntui, et jotain tulee ulos. Kätilö sitten tuli vihdoin ja totes, että "on kovasti ruuhkaa ja ensimmäiset ponnistajat pääsee huoneisiin." Mietin mielessäni, et okei siis kauan pitää odottaa!!!?? :DD

Mies oli niin ihanan kilttinä ja kuunteli vaan hoitajaa. Sit kävelin kaks metriä ja huusin kivusta, jolloin kätilö tajus, et "ok nyt äkkiä huoneeseen!" 7 cm auki. Siellä me sit oltiin tunti huoneessa, josta 30 minuuttia oli ponnistusvaihetta ja koetettiin pidätellä, että lääkkeet auttais (ja hitot eivät kerenneet) ja sit oli nyytti sylissä. :D Parilla ponnistuksella tais syntyä. Yks kätilö hoiti homman ja välissä kävi anestesialääkäri laittamassa epiduraalin. Kätilö vielä samalla koetti kirjoittaa koneelle tietoja ja mieskin joutui auttaa systeemien kanssa. :D Se muistutti melkein epätodellista synnytystä.

Välissä vielä huomattiin tiedoista mulla olevan joku bakteeri (GBS-tauti on B-ryhmän streptokokkibakteeri) ja antibioottien tippumista piti odotella myös. Kerkesi onneksi vaikuttaa, eikä lapsi saanut tartuntaa. Nyt niillä on tiedot siitä onneksi. :)

Lapsivedet tuli ihan hetki ennen pään syntymistä. Epiduraali auttoi vaan reisiin ja jalkoihin. Musta niistä lääkkeistä ei ollut muuta hyötyä kuin että olin sekaisin kuin seinäkello ja silti sattui. Sain myös ilokaasua 50 % ja happea 50 %, mutta käytin sitä maskia puolet ajasta väärin, kun meni ohje vähän ohi. :D

Mutta mä selvisin ja mä voin vannoa, että kun se lapsi on maailmassa KAIKKI kivut häviää samantien. :) Pari pientä haavaa piti ommella ja paranin täysin parissa viikossa.

Anne Geddes

No tässä mun kokemus ja opetus siitä on, mitä lääkäritkin sanoi, että älä kuuntele liikaa neuvoja siitä, että odottele ja olet ensisynnyttäjä. Myös ensisynnyttäjän synnytys voi olla nopea! Ja itse kovana sinnittelijänä en edes tajunnut tilanteen vakavuutta tarpeeksi ajoissa. :)

Ja tässä vielä suunnitelmia miten olin kuvitellut kaiken menevän. Kuvittelin, että mä kotona käyn rauhassa suihkussa, makaan jumppapallon päällä (kuten teinkin näin), mennään ajoissa sairaalaan ja annetaan se paperi sinne, jossa on omia toiveita, menen ammeeseen, jos on tilaa ja mahdollisesti synnytän ammeeseen. :D No ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. :) Mietin, että jos tällä kertaa jättäisi jo ajoissa sen toivelistan sinne sairaalaan, niin siitä ois enempi hyötyä siellä kuin kassissa. ;)

Nyt perjantain viettoon! :) Kamalaa miten nopeasti nää päivät vilisee!

Kaikki kunnossa täällä :)

Oon joka ilta miettinyt, että nyt kirjoitan jotain ja ollut väsynyt enkä viitsinyt enää avata tietokonetta. Maanantaina olisi tosiaan aika mennä verikokeeseen. Lapselle on saatu päivähoitopaikka, mutta jos työpaikka ei tärppää, niin perutaan se ja nautitaan täysillä yhdessä kesästä. :) Stressi on helpottanut ja asiat tuntuu menevän, kuten niiden kuuluukin. Tänään kertoilin salamyhkäisesti ihmisille miksi olen niin onnellinen ja nyt kaikki luulee, että sain työpaikan. :D Tai sitten luulevat jotain muuta, kun kerroin ettei ole kyse työpaikasta. No oikea vastaus on, että sain rahapalautuksia, kun olin saanut liian vähän tukia, kun en itse tyhmä ollut tajunnut ilmoittaa palkkatietojani. :) Helpotti moneen pulmaan ja nyt laskut ei enää kasaannu niskaan ihan just ja kesäkään ei stressaa, kun voi sinne säästää.

Kertoilen huomenna lisää! :)

Vielä ehtii, Hyvää Ystävänpäivää, toivottavasti muistitte jotakuta halilla. <3

Uusi työpaikka(ko?) ja raskaana

Mukavaa perjantai-iltaa kaikille. Täällä on vietetty mukava päivä ja herkutteluilta on tiedossa. Eli joutuu huomenna lähtee kävelylle, että vatsa ei tukkiudu. :D Joo meidän piti taas käydä säästeliäästi kaupassa ja ollaankin aika hyvin onnistuttu pitämään ruokamenot kurissa tää viikko. Mutta nyt mukaan tarttui, jos jonkinlaista herkkua, ei vain mulle vaan flunssaiselle miehelle myös.

Huomenna on töitä taas, ihan kiva päästä vähän kotoa pois. Josta tulikin mieleen asia, joka mua alkoi taas stressaamaan. Sain kuulla, että paikkaan, johon hain on hakenut melko pieni määrä muita, joten mahdollisuus päästä haastatteluun on melko suuri. Ja kun mua on vielä suositeltu siihen työhön. Salaa toivon, etten pääse ja toisaalta mietin, että olisipa hyvä päästä, kun rahaa ei koskaan hoitovapaalla ole liikaa. Silti mä jotenkin ajattelen sitä työnantajaa ja joudun heti koeajan jälkeen kertomaan, että jään pian pois töistä. Oon myös kuullut, että hoitovapaalla olevia pienen lapsen äitiä on vähemmän valittu vakkarityöhön. Mikä on kyllä tosi tyhmää, ei raskaus ole sairaus ja pitäähän jonkun niitä lapsiakin tehdä, eikä niitä ilman työtä elätellä. Eikä pienen lapsen äiti välttämättä heti halua uutta lasta.

Mitä mieltä olette siitä, että raskaana oleva hakee uutta työpaikkaa? Onko joku muu ollut samassa tilanteessa. :)

Mä olen siis jo kerran saman kokenut ja alle vuoden olin töissä ja siellä se paikka odottais kyllä. Jotenkin tuntuu niin rankalta asennoitua tässä tilanteessa uuden työn opetteluun, vaikka se ois mielettömän hyvä juttu ja voisin jatkaa heti lapsen isommaksi saatua. Ei pitäisi stressata etukäteen, mutta.. No onneks asioilla on tapana järjestyä. Tekisi niin mieli paljastaa tää raskaus jo kaikille, mutta ennen ekaa ultraa en ainakaan hiisku. Ehkä, jos en tuonne työpaikkaan pääse, niin kerron läheisille, ettei taas tyrkytetä uutta työtä. :D

Nyt perheen pariin nauttimaan illasta. :) Mukavaa viikonloppua teille!

Huh tänään se sitten alkoi!

Meinaan pahoinvointi. :/ Herättiin aamulla puol 7 ja otin vitamiinin ja hörppäsin mustikkakeittoa. Puolen tunnin päästä alkoi yököttää ja siellä halattiin pönttöä. Kaikista hauskinta tässä on se, että pystyy menemään heti jääkaapille syömään ja tein kaksi herkkupatonkia kinkulla. :)

Hajut on alkaneet etoa entistä enempi. Mies osti Fairyn sijasta Ajaxin tosi imelän hajuista marja
tiskinpesuainetta ja ai että on vaikeaa olla keittiössä. Tänään sitten totesin sille, että pitää heittää roskiin ja ostaa Fairya. :) Myös lisääntynyt nälkä on tullut kuvioihin ja tuntuu, että tunnin päästä on pakko jotain haukata. Kerralla ei jaksa paljoa syödä ja vatsa tekee äkkistopin.

Väsymys on ehkä vähän laantunut, johtuen ehkä siitä, että oon joka aamu nukahtanut piirrettyjen ääreen sohvalle. :) Meidän neiti tykkää niin paljon muutamista piirretyistä, että sillä on varmaan joku automaattinen kello päässä soimassa, että varmasti herää niiden aikaan. :D

Mä en nyt oikeen käsittänyt tota verikoe juttua, kun neuvola sanoi, että nykyään se otetaan ennen ultraa, mutta meneekö siinä kauan, että tulos tulee? Mulle sanottiin tietty päivä, mutta en muista oliko se niin, että siihen mennessä pitää olla käynyt. Ilmeisesti niin. :) Voisin koettaa käydä ensi viikon alusta heti, kun lapsikin alkaa olla tervehtynyt flunssasta.

Mies on tänään kotona ja ajattelin hyödyntää sen tekemällä kunnon kävelylenkin. Eilen kävin puolen tunnin reippaalla lenkillä, mutta ei tuolla lumessa kauheen reippasti edetä! :) Kalorinkulutuksia en ole jaksanut enää tarkkailla, mitä väliä, kunhan kunto säilyy ja olo on hyvä. :) Huomaan myös, että reipas kävely aiheuttaa välillä kuvotusta.

Nyt on pakko lähteä lapsen kanssa ulos ja saada raitista ilmaa!

Haaste

Mä olen aika huono näissä, mutta kokeillaan nyt. :) Sain haasteen Jenniltä http://pienenmenninkaisenelamaa.blogspot.fi/

1. Mitkä/millaiset asiat tekevät sinut erityisen iloiseksi?

Se, että elämä on onnellista, kaikki läheiset ovat terveitä ja onnellisia.

2. Tämän hetken lempikappaleet?

Pinkin uusimman albumin biisit mm Beam me up, Try, The great escape. Tosi hyvä levy ja olen uusi pinkfani. :D

3. Viimeisin ärsyttämään alkanut asia
No nyt just työnhaku, jota en haluaisi aloittaa ja aika moni pieni asia hormoonien takia!
4. Millaisista kirjoista pidät erityisesti? Jos et lue kirjoja, mistä muuten tykkäät lukea?

En lue kirjoja, mutta lehtiä tykkään lukea liikunta lehdistä perhelehtiin

5. Museo vai klassisen musiikin konsertti? Miksi?
Melkein mielenkiintoisen museon valitsisin. Klassinen musiikki on mulle todella vierasta. Nim.merkki rockin suuri ystävä :D

6. Mikä on lempivuodenaikasi? Miksi juuri se?

Kevät, silloin voi aloittaa kaiken alusta ja kevät edeltää kesää! <3

7. Jos saisit valita paikan, jonne muuttaisit loppuelämäksesi (tai vähintäänkin kymmeneksi vuodeksi), mikä se olisi?

En varmaan minnekään kauas. Ehkä maalle isoon taloon. :)

8. Oletko taikauskoinen? Jos olet, miten?

Olen mm uskon enneuniin ja uskon jollain tavalla, että ihmisillä on kohtalo, joka kuljettaa ja elämällä ja ihmisillä on tietty tarkoitus.

9. Mitä odotat juuri nyt kaikista eniten?

Sitä, että perhe kasvaa yhdellä lapsella ja lapsi olisi terve.

10. Suurin unelmasi?

Elää onnellista elämää terveenä, nähdä lasten kasvavan ja pärjäävän elämässään.

11. Jos tietäisit huomisen olevan viimeinen päiväsi, mitä tekisit?

Viettäisin sen lähimmäisten kanssa ja varmaan järjestäisin juhlat, joissa kaikki iloitsisivat elämästä eivätkä murehtisi mistään!

No tämähän teksti näyttää nyt hienolta, kun sivu muokkasi sen ihan vinksalleen. :) Vikaa käyttäjässä! ;) Mä en nyt laita haaste kysymyksiä, kun en saa montaa haastettavaa kasaan.

Stressaa tosiaan nyt tosi paljon, kun lähipiiristä toivotaan, että pääsen töihin, vaikka tarkoitus oli olla lapsen kanssa vielä ainakin tämän vuoden syksyyn saakka kotona. No suunnitelmat muuttui ja lapsi on tulossa. Voisin vakituisessa työssäni jatkaa äitiyslomalle ja myöhemmin etsiä uuden työn. Nyt mä en kehtaa sanoa mitään vastaan eikä lähipiiri tiedä vielä raskaudesta. :D Kiva pattitilanne. Neuvolan ihana nainen totesi, että nyt otat rennosti, keskityt raskauteen, lapseen ja työtä ehtii kyllä hakemaan ja tekemään monta vuotta vielä. Ja olenkin salaa toivonut, etten pääse edes haastatteluun. :D Kerkeisin olemaan tuurilla 6 kk, muissa kohteissa alle tuon ajan. Toki saisin rahaa siitä, mutta on tosi tylsää aloittaa vakinainen työ ja jäädä heti pois, kun on alkanu ihmiset ja paikat tuntea. :/ Mutta suunnitelmissa on, että tokan jälkeen lähden töihin vuoden jälkeen. 

Onko muilla odottajilla työpulmia tai stressaako asiat normaalia enemmän?

Väsymystä ilmassa

Mistä tätä väsymystä riittää? Tulin eilen illalla puol kymmeneltä töistä kotiin. Olin vaan muutaman tunnin töissä, mutta silti aamulla en meinannut saada itseäni ylös. Lapsi heräsi puol 7 taas. Ennen oli ihan ok nousta noin aikaisin ja keitellä kahvia ja lähteä yhdeksän aikaan ulos tai kaupalle. Nyt oon torkkunut sohvalla sen ajan, kun tyttö katselee piirrettyjä. Tänään kirjaimellisesti nukuin melkein yhdeksään asti ja neiti vaan pomppi päällä ja koetti herätellä. :) Kahvi varmaan auttaisi, mutta kun ei tee yhtään mieli!

Raitisilma ja liikunta auttaa väsymykseen ja sitä mä nyt kaipaisinkin. Meillä on lapsi kipeenä ja aika rajallisesti pystyy viemään sitä ulos, kun riehumista pitäisi välttää. Tosin ei taas siltä näyttänyt tänään, kun yhdellä on varmaan muurahaisia vaipassa, kun ei ole sekuntia paikallaan!  Huh sitä aikaa, kun on iso pallomaha ja saa kesällä juosta lapsen perässä ulkona. :D

Esikoinen on syntynyt keväällä ja odotin siis syksyn ja talven. Nyt on taas toisinpäin ja ihan kivaa, että kesä tulee eikä ainakaan tarvitse pukea kauheesti päälle. Mä olen vaan sellainen, etten kestä kauheesti kuumaa ilmaa, vaikka se niin ihanaa onkin. Eli saattaa tulla myös tosi tukalia päiviä!

Mua nauratti eilen, kun oon ihan varma, että meidän kaupankassa on raskaana. :D Sit naureskelin miehelle, että tunnistaako raskaana oleva toisen raskaana olevan. Ainakin itse odottajana katse kohdistuu enempi odottaviin äiteihin ja lapsellisiin äiteihin. 

Jotta tämä päivitys ei menisi pelkästään mun olojen päivittelyyn, niin ajattelin kirjoitella mielipiteitä siitä, mistä usein tulee paljon puhetta eli ensimmäinen lapsi ja siihen suhtautuvat läheiset.

Google
Näistä mun kuvista voisi päätellä, että olen rakastunut vauvoihin.  Onhan ne ihania, mutta lähinnä odotan, että lapsi täyttää 1v. :D

Kun odotin esikoista se oli tosi jännää aikaa kaikinpuolin. Olin juuri saanut uuden työn ja tiesin, että ainakin koeaika pitää asiaa peitellä. No lopulta asiaan suhtauduttiin todella hyvin. :) Oli myös haastavaa kertoa läheisille, että mä odotan lasta. Pitkään mietin, että en mä kerro vielä ja mitä jos kertoisin tosi myöhään vasta. Ensimmäisinä tiesivät kaverit ja työkaverit, koska mä en tiennyt miten mä kertoisin asiasta perheelle. :D Olin tuntenut mieheni (ollaan kihloissa) vasta reilut puoli vuotta ja mietin miten etenkin mun isä sulattaa asian, kun jo oman tyttären parisuhteen sulattamiseen meni aikaa. Taidettiin kertoa joskus neljännellä kuulla ja lopulta kaikki päättyi hyvin ja kaikki olivat onnellisia.

Sekä mun mies että mun isä olivat aika etäisiä koko odotusajan vauvan suhteen. Mies kyllä tuli tutkimuksiin ja muuta, mutta ei osannut ajatella asioista vielä oikeen mitään, kun ei lasta vielä ollut. Ja onhan se totta, että äiti kokee raskauden lähimmin. Muistan, kun isäni kommentoi mahasta vasta joskus 7 kuulla, että onpa se alkanut kasvaa. :D Olin ihan äimänä, kun muuten oli ollut aika hiljaa asiasta. Uskon kyllä, että kaikilla oli pieni pelko menetyksestä ja minä taas olin asiasta niin onnellinen ja tiesin kaiken menevän hyvin.

No tässä nykyisessä raskaudessa ajatukset on ihan toisin. Haluan pantata tietoa niin kauan kuin mahdollista ja näin jo unenkin siitä kuinka kaikki alkavat hössöttää uuden vauvan tuloa. :D On ihanaa saada keskittyä itseensä ja kasata omia ajatuksia ennen kuin muut tulevat hehkuttamaan asiaa koko ajan.

Google

Meillä isovanhemmat on tosi läheisiä lapselle. Miehen isä on usein kiireinen, mutta pitäis sitäkin enempi vaan kutsua kylään. Usein lapsen ruokailutavat on sellaisia asioita, jotka herättää keskustelua. Meillä kukaan ei ole sellainen, joka tahallaan syöttäisi lapselle huonoa ruokaa, vaan kaikki on sitä mieltä, että peruskotiruoka on parasta. Meidän neiti on ollut koko ajan aika hoikka sen jälkeen, kun lähti enempi liikkumaan enkä ole viitsinyt nipottaa jokaisesta herkusta, mitä isovanhemmat antaa. Karkeista oon ollut aika tarkka, koska mulla on helposti reikiintyvät hampaat, vaikka pesisin kuinka ja lopettaisin sokerin syönnin. Ja pienenä on porattu monesti hampaita ja aina yhtä tuskaistahan se on. 

On meillä maisteltu karkkeja ja juhlapäivinä saa vapaasti syödä. :) Mutta kyllä mä ymmärrän niitä vanhempia, joita ärsyttää kaikki vanhanaikaisuus, juota punaista maitoa, kunnon iso kerros voita leivälle, sokeria hedelmien sekaan, sokeria sinne tänne. Ei ne vanhat ihmiset tajua miten vähän nykyajan lapset liikkuu verrattuna entiseen aikaan ja miten paljon ylipainoisia lapsiakin on. Ei se ylipaino kerrasta tule, mutta jokaisella vanhemmalla on oikeus huolestua, jos koetetaan syöttää väärin ja etenkin vasten omia tapoja. Mä olen sitä mieltä, että oma pää kannataa pitää ja oma vanhempi päättää mitä lapselle annetaan.

Nyt, jos olisin reipas ja energiaa täynnä, niin saisin ehkä jotain tehtyä ennen kuin lapsi herää taas riehumaan. :)

Kiitos haasteesta Jenni. Koetan illemmalla vastailla siihen!   :)

Hengästyttää!

Tämä nyt nyt ollut sellainen päivä, joka todellakin tuntuu siltä, että on raskaana. No päivä alkoi niin, että lapsi heräsi kuuden aikoihin katselemaan iloisena piirrettyjä. Vein takaisin nukkumaan, mutta pian taas oli sängyn vieressä herättelemässä. No mentiin sitten katselemaan telkkarista piirretyt ja äiti tietenkin nukkui pari tuntia sohvalla. :D Neiti oli jo puol 9 maissa todella väsynyt ja nuokkui vasten nojatuolin käsinojaa. Nukkuikin sitten päiväunet 11 saakka. No siitä kiireellä kaupalle ja huh kuinka hengästytti! Mulla on mun mielestä ihan hyvä kuntokin, mutta kyllä tuntui todella rankalta työntää rattaita. :)

Maha ei onneksi näy vielä lainkaan.. paitsi hetken turvotuksina, joita mulla on ennenkin ollut. Mietin tässä vaan, että kun kevät tulee, niin pitää varmaan alkaa käyttämään jo nyt vähän löysempiä paitoja, ettei sitten yhtäkkiä kaikki mieti, miksi mä käytän tiukkojen paitojen sijasta löysiä. :)

Eilen tosiaan sorruin syömään pitsaa ja yh ei se ollutkaan niin hyvää kuin mielessäni kuvittelin. :D Tänään tuli taas automaattisesti ostettua kassillinen appelsiineja, mä niiiiin rakastan niitä nyt. :D Ja just sanoin, ettei ole mielitekoja hehe. Kanacesar-salaatti on toinen, josta unelmoin! Joo kaveri siellä naureskelee, kun just puhuttiin, et sitä on ennenkin himoittu. :D Kahvia keittelin taas aamulla, ihan turhaan. Pienen hörpyn sai alas eikä tee yhtään mieli! Edellisessä raskaudessa joutu tarkoituksella vähentämään, kun sitä kului ihan liikaa. Tänään tulossa on iso kasa kaalilaatikkoa, joka ei kyllä varmaan turvotusta vähennä, mutta meillä on meneillään ruokakulujen pienennys ajat. :D

Ai, että oli tänään kaunis aurinkoinen ilma. Nyt se muuttui taas synkäksi, mutta pääsipä ainakin kauppareissun ajaksi nauttimaan siitä. Kevät tulee, mä tiedän sen! <3

Google

Jooh ihan vaan korjauksena tänne, että niinhän se taisi ollakin, että sairaalalta tulee ultra-aika kirjeellä kotiin. Eli ei tarvitse itse soitella ja varailla mitään aikoja. Näin ne asiat vaan unohtuu, kun pääsee tähän taaperoikään. :D

Voi, että mä odotan sitä, kun voin laittaa omia kuvia tänne esille. ;) Kyllä niitäkin tulee, älkää huoliko!

Nyt mukavaa päivänjatkoa! Ja tervetuloa ensimmäinen lukija! :D

Varovainen alku

Päätin aloittaa kirjoittamaan blogia raskaudestani, vauvan syntymään saakka. Ja ehkäpä vielä sen jälkeenkin. Lähipiiristä ihan pari ihmistä vasta tietävät raskaudesta, sillä se on vasta alussa. Nyt meneillään on rv 8. (LA syyskuussa, aika tod.näk vielä muuttuu ultrassa). Tein testin vasta viikolla 4-5 ja senkin lähinnä ihan vitsinä. :) Tuloksen tullessa ruudulle meinasin kirjaimellisesti pudota tuolilta ja pyörtyä. :D Lasta oli toivottu ja vähän suunniteltukin, mutta päätti sitten ilmoittaa itsestään melkoisen pian. Hetki on mennyt aikaa sulatella asioita omassa päässäni.

Kuva google -Anne Geddes

Koska ihmiset eivät vielä tiedä raskaudestani, niin haluan myös pitää blogini salamyhkäisenä siihen saakka. :) Lisää tietoa on kyllä tulossa sivuille, mutta en halua että kukaan vahingossa sattuu tänne ja saa tietää ennen kuin itse paljastamme. Tosin tarkoituksena olisi pitää salassa niin kauan kuin pystyy, ihan vaan jännityksen vuoksi. <3

Meillä, miehelläni ja minulla on siis yksi tyttö lapsi, 2v. Edellinen raskaus oli melko hankala ja oireiden täyteinen. Kärsin pahoinvoinnista jo varmaankin viikolta 6 ja jouduin olemaan poissa töistä viikolla 7, kun lääkäri epäili minulla olevan vatsahaava. Vatsa oli onneksi vain ärtynyt, ilmeisesti jatkuvasta pahoinvoinnista.  Muistelisin, että pahoinvointi päättyi joskus viikolla 13, mutta palasi taas myöhemmin joksikin ajaksi. Sen kyllä muista, että pönttöä sai halailla. :D

Google-kuvahaku

Tämä raskaus tuntuu paljon ihmeellisemmältä ja olen koettanut olla varovainen tunteiden kanssa. Kun tietää, mitä raskauden aikana tapahtuu, niin myös pieni pelko menettämisestä on iskenyt. Toki täällä toivotaan kaiken menevän hyvin eikä pelolle saa antaa valtaa. Ehkä olo on senkin takia outo, ettei juurikaan tunnu, että olisin raskaana. :) Kuvottava olo kyllä muistuttaa siitä ja järjetön väsymys. Pahoinvointia ei onneksi vielä (KOPKOP pääkoppa) ole vielä ollut muuten kuin bussissa istuessa ja nälkäisenä.

Tällä hetkellä olen suurimman osan ajasta lapsen kanssa kotona ja teen osa-aikaisesti töitä. On helpompaa, kun saa levätä, kun väsyttää. Tosin ei tuon pienen lapsen kanssa usein levätä. :D

Ensimmäisessä neuvolassa kävin viime keskiviikkona ja seuraava on vasta rv 22, mikäli kaikki menee hyvin. Nyt pitäisi hoitaa verikokeet, ultrat ja nauttia elämästä! Paino on ennen raskautta ollu noin 70-71 kg ja nyt kulkee siinä 71-72 kg välillä. Vatsaa turvottaa normaalia enempi ja ummetus vaivaa toisinaan. Vettä on tullut pidettyä pullossa koko ajan, että muistaa juoda tarpeeksi. Mielitekoja ei juurikaan ole, mutta terveellinen ruoka maistuu parhaiten, onneksi. :)

Pyrin blogissani kertomaan raskaudestani, tutkimuksista, jaksamisesta esikoisen kanssa sekä erityisesti liikunnasta, josta en aio luopua raskaanakaan! Kuvia en taida masuasukista jakaa, mutta mahakuvia voin jakaa kyllä. :)

Tervetuloa lukijaksi!