Väsymystä ilmassa

Mistä tätä väsymystä riittää? Tulin eilen illalla puol kymmeneltä töistä kotiin. Olin vaan muutaman tunnin töissä, mutta silti aamulla en meinannut saada itseäni ylös. Lapsi heräsi puol 7 taas. Ennen oli ihan ok nousta noin aikaisin ja keitellä kahvia ja lähteä yhdeksän aikaan ulos tai kaupalle. Nyt oon torkkunut sohvalla sen ajan, kun tyttö katselee piirrettyjä. Tänään kirjaimellisesti nukuin melkein yhdeksään asti ja neiti vaan pomppi päällä ja koetti herätellä. :) Kahvi varmaan auttaisi, mutta kun ei tee yhtään mieli!

Raitisilma ja liikunta auttaa väsymykseen ja sitä mä nyt kaipaisinkin. Meillä on lapsi kipeenä ja aika rajallisesti pystyy viemään sitä ulos, kun riehumista pitäisi välttää. Tosin ei taas siltä näyttänyt tänään, kun yhdellä on varmaan muurahaisia vaipassa, kun ei ole sekuntia paikallaan!  Huh sitä aikaa, kun on iso pallomaha ja saa kesällä juosta lapsen perässä ulkona. :D

Esikoinen on syntynyt keväällä ja odotin siis syksyn ja talven. Nyt on taas toisinpäin ja ihan kivaa, että kesä tulee eikä ainakaan tarvitse pukea kauheesti päälle. Mä olen vaan sellainen, etten kestä kauheesti kuumaa ilmaa, vaikka se niin ihanaa onkin. Eli saattaa tulla myös tosi tukalia päiviä!

Mua nauratti eilen, kun oon ihan varma, että meidän kaupankassa on raskaana. :D Sit naureskelin miehelle, että tunnistaako raskaana oleva toisen raskaana olevan. Ainakin itse odottajana katse kohdistuu enempi odottaviin äiteihin ja lapsellisiin äiteihin. 

Jotta tämä päivitys ei menisi pelkästään mun olojen päivittelyyn, niin ajattelin kirjoitella mielipiteitä siitä, mistä usein tulee paljon puhetta eli ensimmäinen lapsi ja siihen suhtautuvat läheiset.

Google
Näistä mun kuvista voisi päätellä, että olen rakastunut vauvoihin.  Onhan ne ihania, mutta lähinnä odotan, että lapsi täyttää 1v. :D

Kun odotin esikoista se oli tosi jännää aikaa kaikinpuolin. Olin juuri saanut uuden työn ja tiesin, että ainakin koeaika pitää asiaa peitellä. No lopulta asiaan suhtauduttiin todella hyvin. :) Oli myös haastavaa kertoa läheisille, että mä odotan lasta. Pitkään mietin, että en mä kerro vielä ja mitä jos kertoisin tosi myöhään vasta. Ensimmäisinä tiesivät kaverit ja työkaverit, koska mä en tiennyt miten mä kertoisin asiasta perheelle. :D Olin tuntenut mieheni (ollaan kihloissa) vasta reilut puoli vuotta ja mietin miten etenkin mun isä sulattaa asian, kun jo oman tyttären parisuhteen sulattamiseen meni aikaa. Taidettiin kertoa joskus neljännellä kuulla ja lopulta kaikki päättyi hyvin ja kaikki olivat onnellisia.

Sekä mun mies että mun isä olivat aika etäisiä koko odotusajan vauvan suhteen. Mies kyllä tuli tutkimuksiin ja muuta, mutta ei osannut ajatella asioista vielä oikeen mitään, kun ei lasta vielä ollut. Ja onhan se totta, että äiti kokee raskauden lähimmin. Muistan, kun isäni kommentoi mahasta vasta joskus 7 kuulla, että onpa se alkanut kasvaa. :D Olin ihan äimänä, kun muuten oli ollut aika hiljaa asiasta. Uskon kyllä, että kaikilla oli pieni pelko menetyksestä ja minä taas olin asiasta niin onnellinen ja tiesin kaiken menevän hyvin.

No tässä nykyisessä raskaudessa ajatukset on ihan toisin. Haluan pantata tietoa niin kauan kuin mahdollista ja näin jo unenkin siitä kuinka kaikki alkavat hössöttää uuden vauvan tuloa. :D On ihanaa saada keskittyä itseensä ja kasata omia ajatuksia ennen kuin muut tulevat hehkuttamaan asiaa koko ajan.

Google

Meillä isovanhemmat on tosi läheisiä lapselle. Miehen isä on usein kiireinen, mutta pitäis sitäkin enempi vaan kutsua kylään. Usein lapsen ruokailutavat on sellaisia asioita, jotka herättää keskustelua. Meillä kukaan ei ole sellainen, joka tahallaan syöttäisi lapselle huonoa ruokaa, vaan kaikki on sitä mieltä, että peruskotiruoka on parasta. Meidän neiti on ollut koko ajan aika hoikka sen jälkeen, kun lähti enempi liikkumaan enkä ole viitsinyt nipottaa jokaisesta herkusta, mitä isovanhemmat antaa. Karkeista oon ollut aika tarkka, koska mulla on helposti reikiintyvät hampaat, vaikka pesisin kuinka ja lopettaisin sokerin syönnin. Ja pienenä on porattu monesti hampaita ja aina yhtä tuskaistahan se on. 

On meillä maisteltu karkkeja ja juhlapäivinä saa vapaasti syödä. :) Mutta kyllä mä ymmärrän niitä vanhempia, joita ärsyttää kaikki vanhanaikaisuus, juota punaista maitoa, kunnon iso kerros voita leivälle, sokeria hedelmien sekaan, sokeria sinne tänne. Ei ne vanhat ihmiset tajua miten vähän nykyajan lapset liikkuu verrattuna entiseen aikaan ja miten paljon ylipainoisia lapsiakin on. Ei se ylipaino kerrasta tule, mutta jokaisella vanhemmalla on oikeus huolestua, jos koetetaan syöttää väärin ja etenkin vasten omia tapoja. Mä olen sitä mieltä, että oma pää kannataa pitää ja oma vanhempi päättää mitä lapselle annetaan.

Nyt, jos olisin reipas ja energiaa täynnä, niin saisin ehkä jotain tehtyä ennen kuin lapsi herää taas riehumaan. :)

Kiitos haasteesta Jenni. Koetan illemmalla vastailla siihen!   :)