Kiukkua pukkaa

Räyh. Tänään on taas ollut pitkästä aikaa sellainen päivä, etten aamusta saanut mitään tehtyä! Tai no sain, mutta hitaasti lähti päivä käyntiin. Kiukuttaa kaikki pienetkin asiat ihan mielettömän paljon. :D

Koetettiin siivota tytön huonetta ja otettiinkin sieltä noin puolet leluista sivuun. Silti niitä on ihan liikaa. :D Mä laittaisin sen kuvan sieltä kaaoksen keskeltä tänne, jos voisin. :D Neiti vaan kaatoi leluja lattialle sitä mukaan, kun mä sain kasattua ja lajiteltua niitä toisiin laatikoihin.

Meidän tyttö ei kauaa yksin jaksa leikkiä. Tai no sen leikit on just sitä, että ravaa lelujen kanssa huoneesta toiseen tai levittelee niitä ympäriinsä. :)

Tänään pitäis vielä tsempata ja viedä toi energiapakkaus riehumaan lastenjumppaan. :P Sen jälkeen ajattelin repästä ja tehdä mokkapaloja. Toivottavasti niistä ei tule yhtä ällön makeita kuin viimeksi :D

Mun niin tekisi mieli lasillinen hyvää punaviiniä ja sit tietenkin hyvää ruokaa sen seurana. :D Mua melkein itkettää, kun ajattelen mun joulukuussa ostamaani Cointreau'a (kauhee sana!), josta mun piti tehdä ensi kesänä mansikkamargaritaa. :D Nyyyyyyh!! Miksen mä uv:na korkannut sitä? No enää on turha itkeä. :D Käytän siis muuten tosi vähän alkoholia, lähinnä saunajuomana vaan. Jos juhlatuulella olen, niin sitten se usein menee vähän hurjemmaksi. Eli en mä sillai kaipaa alkoholia ja juhlimista. Uv:na oli sellainen meno, että mietin vaan, että sitä se teettää, kun ei ensin tyyliin pariin vuoteen juo melkein mitään. :)

Mitään muuta kiellettyä ei oikeastaan tee mieli. Oikeastaan syöminen on ollut taas jotenkin hankalaa. Pystyn just yhden aterian syömään päivässä ja senkin melkein oksu kurkussa. Sit muuten vetelen hedelmiä, leipää ym, jotka jotenkuten maistuu. Ei oo merkitystä onko liikkunut tai ulkoillut enempi, ruoka ei maistu yhtään sen paremmin. Tämä oli myös esikoista odottaessa, tosin silloin oli vielä huonompi tilanne, kun halasin pönttöä kaiken aikaa. :)

Mua edelleen vaan jännittää se huominen ultra. Toivottavasti turhaan. :) Mies vaan koko ajan hokee, että älä stressaa. Itseasiassa mä aloin kai stressaamaan siksi, kun se möläytti kerran tyhmän sammakon suusta. Sen mielestä on ok, että raskaus keskeytetään, jos lapsi on vaikeasti vammainen tai sillä on Down esim. Mä itse olen niiiin aborttia vastaan, että taistelisin viimeiseen saakka, että saisin pitää lapseni, oli sitten miten vaikeaa vaan. Toki siis niin, että lapsi ei kärsisi. Älkää nyt käsittäkö, että mun mies olis joku kylmä ihminen. :D Uskon, että senkin mieli muuttuisi sitten, jos jtn olisi ja saisi siitä lisätietoja. Tietenkin aina pitää toivoa vaan parasta. Olen jo niin onnellinen, että meidän tyttö on terve lapsi.

Toivottavasti ette tulleet itse kiukkuisiksi tästä tekstistä. Koetin jättää pahimmat kiukuttelut ja aiheet kirjoittamatta. :D Ilmoittelen ylihuomenna sitten ultrakuulumisia.