Kuinka salaisena pidän blogin

Hmm. Oon tässä miettinyt, että kuinka salaisena aion blogini pitää. Ehkä salanimellä, mutta omilla kuvilla. Vielä ei ole tullut ikäviä kommentteja, mutta toisaalta olen anonyymina täällä.

Ei sillä, että mua edes haittaisi, jos jollain on jotain mielipiteitä mun blogista tai musta. Silti aina mietityttää, että jos ne kaverit, joiden kanssa ei enää ole tekemisissä lukee mun elämästä ja tietää kaiken. Mut hei, jos mä olen niin kiinnostava ihminen, niin antaa lukea. :D

Mulla siis jäi kavereita edellisen raskauden jälkeen. Kavereiden oli ehkä hankala suhtautua siihen millaista mun elämä oli perheellisenä. En jaksanut enää riekkua baareissa, en jaksanut valvoa myöhään, enkä päässyt aina heti jonnekin minne halusin. Aina tuli riitaa samasta aiheesta enkä mä sitten enää jaksanut yrittää. Raskaus, äitiys, parisuhde tai mikään muukaan ei ole muuttanut mua mitenkään niin, etten voisi olla kaveri niiden kanssa, joilla ei ole lapsia tai parisuhdetta.

Myös kateutta ja sellasta jonkinlaista ymmärtämättömyyttä sai kokea. Siis mulle ei tulisi mieleenkään olla kateellinen kenellekään, joka saa lapsen tai parisuhteen. Siis joo mä ymmärrän teitä, jotka ootte pitkään haaveilleet lapsesta ja sellaista ei vaan kuulu, mutta lähinnä meinasin sitä, että kun itsellä olisi sama mahdollisuus saada kaikki.

Mun piti olla ikuinen bilettäjä, sinkku ja vapaa ihminen. Oli mukavaa tavata uusia ihmisiä enkä koskaan kaivannut kunnon parisuhdetta. Musta oli ihanaa, ettei kenellekään tarvinnut selitellä yhtään mitään ja monesti sai törmätä miehiin, jotka oli liian omistushaluisia. Sitten jossain vaiheessa sain totaalisesti kylläkseni miehistä ja päätin, että antaa olla! Mä välttelin kaikin keinoin, etten vaan törmää mieheen, joka haluaa mun kanssa treffeille ja päätin, että siitä lähtien kaikki on kavereita ja elän hetken ihan yksin. No kyllä mulla taka-ajatuksena oli sitten ehkä joskus löytää joku. Ja yllättäen 7 kk jälkeen tästä yksinolo päätöksestä tapasin mieheni. :D Mä en ikinä sanoisi näin, mutta oli se kai rakkautta ensi silmäyksellä. Rakkautta siihen ihmiseen, ei ulkonäköön tai mihinkään muuhun. Katsoin aina kuinka hoikka se on ja mun ihannemies oli aina ollut vähän
"rotevampi". Kunnes tajusin, ettei sillä ulkonäöllä ole oikeasti niin väliä, kunhan omaa silmää miellyttää.

Nyt kohta neljän vuoden yhdessä olon jälkeen on ollut ylämäkiä ja alamäkiä, mutta kyllä meillä lapsi on se, joka meidät pitää vaikeinakin aikoina yhdessä ja halu pysyä perheenä on ykkösasia. Siis toki rakkautta pitää olla ja onkin, mutta tää on varmaan tätä pikkulapsi ajan tuomaa kitkaa. :) Siksi koen, että yhdessä tekeminen ja aikuisten välinen aika on todella tärkeetä parisuhteessa.

Google- tired mom

Kotona ollessa äidin päiviin ja miksei koti-isänkin, kuuluu pyykinpesu, tiskien laitto, siivoaminen, ruuanlaitto jne jne. Välillä toivon, että ne voisi ulkoistaa! :D Onneksi mun väsymys näkyy jo melko pian miehelle eikä enää tarvitse tapella siitä, miksi sekin joutuu tekemään jotakin töiden jälkeen ja vapaa päivinään. Uskon, että on paljon isejä, joille on itsestäänselvää edes jossain määrin, että nainen tekee lähes kaiken, kun kotona ollessa on NIIN paljon aikaa.

Google -Cleaning

Oon kokeillut jättää moneksi päiväksi vaatteet pesemättä, puhtaat pyykit viikkaamatta, likaiset tiskit koneeseen, lattiat imuroimatta, pöydät pyyhkimättä ja ties mitä. Silti aina saa sanoa, että voisitko ystävällisesti auttaa vink vink. :D Kyllä se homma sitten alkaa sujua, kun jättää asiat tekemättä, viimeistään siinä vaiheessa, kun mieheltä loppuu puhtaat vaatteet ja sen on pakko tehdä jotain. :DD Mä vaan tykkään, että koti on siisti ja tavarat on edes jotenkuten järjestyksessä. En mä koe, että siivoaminen ja muu olisi rankkaa, mutta jossain vaiheessa huomaan olevani yliväsynyt ja silloin pienikin siivottomuus kiukuttaa. Nää taitaa olla niitä yleisimpiä riidanaiheita. :D

Mutta mä luotan, että kun meille tulee toinen lapsi, niin ehkä ton miehenkin jakeluun vihdoin menee se, etten mä ole täällä kotona lomalla eikä täällä käy mitään ulkoistettua siivojaa päivällä. :D

Google- happy family

Onko muilla samoja mietteitä tai kriisejä? Onko lapsiperheen elämä aina ruusuista ja niiiiin ihanaa? :D Entä onko teillä jäänyt kaveripiiristä porukkaa pois, kun lapsia on syntynyt tai kun olette kertoneet lapsen "hankkimis"ajatuksista?

Nyt mukavaa viikonloppua kaikille. Huomenna olis suht pitkä työpäivä, vaikkei se normaalissa olotilassa varmaan miltään tuntuisi. :)