28 viikkoa täynnä

Sunnuntaina tuli tosiaan 28 vkoa täynnä ja nyt tätä kirjoitellessa onkin jo 28+4. Huh olokin on alkanut olemaan tukalampi. Ei niinkään vatsan koon takia, koska se on niin minimaalinen, mutta vauvan pää painaa mukavasti tonne kohdunsuulle. Oon kärsinyt pari viikko tiheistä ja kipeistä supistuksista. Asennonvaihdos ei auta, mutta seistessä ja hitaasti liikkuessa ne laantuu onneksi. Tosin vatsa ja selkä on usein niin kipeät, et oon sit vaan maannut paikallani. Kanavaa oli jäljellä 5 cm eli reilusti viikko sitten tehdyssä sisätutkimuksessa. Nyt viime supistuksista en mennyt tarkastukseen, koska mua niin ketutti. Soitin päivystykseen kysyäkseni oliko virtsatieinfektio positiivinen, niin kuulemma ei. Mulla on taas se streptokokki b ja se aiheuttaa supistuksia. Kaikki luottaa siihen, että kohdunkaulaa on mukavasti jäljellä ja yksi täysiaikainen vauva synnytetty. No, jos näitä alkaa aina tulemaan kahtena päivänä viikkoon, niin pitää sit ravata tarkistuksessa. Turhauttavaahan se on kuulla aina ne samat jutut. Eikä kyseessä ole edes mitkä pienet vatsankovettumiset vaan supistelee tiheästi ja yli 30 sek, mutta alle minuutin. Ja vielä monta tuntia putkeen. Oon sitten aina ottanut ohjeen mukaan 1 g Panadolia ja käynyt 20 min suihkussa, aina sekään ei auta ja sit meinaa itku tulla.

Toivon, ettei tää vauva todellakaan ole vielä tulossa, koska en ole yhtään valmis. :) Vaunut on laittamatta, kehto on pehmustamatta. Oon nyt sitten koettanut ottaa rauhallisemmin. Nivuskipuja on alkanut tulemaan myös niinkin ihanasti, että pienet kävelylenkit kaupalle ja takaisin laittaa kaikki luut huutamaan tuolla lantion alapuolella. Onneksi tiedän, että se on normaalia. :)

Puistossa ollaan käyty syömässä ja leikkimässä nyt tiheästi. Tyttö tykkää tosi paljon, kun on erilaisia leluja ja menopelejä. :) Pitää joku kerta ottaa uimapöksyt mukaan, kun Kumpulan puistossa oli lasten uima-altaita ja sai löträtä vedellä mielinmäärin. :) Viimeksi kastui vaatteet ja vaihtikset oli tietenkin kotona :))

Nyt on sitten vihdoin ja viimein saatu valmiiksi isyyspakkauskin. Meidän isäntä oli ihan myrtsinä, kun me tytön kanssa availtiin äitiyspakkausta. Toki sekin oli halunnut, että se otetaan, mut ehkä kun esikoisesta saatiin se jo ja silloin oli mukana availemassa, niin nyt olis toivonut enempi sellaista, että huomioidaan isiäkin. :D Vaikka siis tottahan se on, että tavarat on enimmäkseen vauvaa varten eikä siellä pakkauksessä äidillekään oikeen mitään ole. :)

Tässä osa vaatteista ja pakkauksessa lisää. Voin laittaa myöhemmin kuvia. :) Muutama käytettykin vaate löytyy joukosta.

Nyt mä jään odottelemaan, kun mies tulee kotiin, niin pääsee näkemään sen ilmeen. :D Viikonloppuna me suunnataan mökille Tammisaareen.

Kesästä nauttimista ja puistoilua

Hoh täällä on oltu kuluvana viikkona töissä illat ja aamupäivät on mennyt tohinalla, kun pitää väsyttää pikku neiti päiväunille! Kaikinpuolin ollaan ja voidaan hyvin. :) Maha on lähtenyt kasvuun, vaikka pienihän se vieläkin on moniin muihin verrattuna, mutta ei haittaa. ;) Moni vaan kommentoi, että onko aika alussa vielä ja kun sanon, että pian 5,5 kk täynnä, niin ilme on sellainen "ai o_O missä se vauva mahtuu olemaan" :D No en ota noita kommentteja pahalla ja nautin vaan, kun on muutenkin aika työlästä tää liikkuminen, niin ei sitten vielä ole iso maha tiellä.

Eilen heräsin aamulla sekavien unien jälkeen. Oon nukkunut tosi sikeästi koko raskauden ajan. Esikoisen kanssa siinä sitten höpöttelin ja heräiltiin. Jäin vielä kuulostelemaan, jos vauvakin on hereillä, kun herää aina samoihin aikoihin ja maha möyryää ja pomppii aamulla. No heiluttelin vatsaa ja koetin tuntea liikkeitä. Sitten yhtäkkiä muhun iski kamala tunne, että jotain pahaa on tapahtunut. Aloin jo huolestua, kun minkäänlaista liikettä ei tuntunut, ei edes pientä hievahdusta. Aloin sit ettiä puhelinta, ei löydy ja tiesin, että akku loppuu pian. Etsin doppleria kaapista, mutta siitä oli hävinnyt paristo. Koetin sit vielä rauhottua ja liikutella vauvaa ja alkoi jo itkettääkin, kun tuli tosi paha tunne, et mitä jos se ei enää liikukaan! No puhelin löytyi, kun sain tutun netin kautta soittamaan mulle. Soitin äitille hädissäni, et vauva ei liiku mihinkään, vaikka oon jo puoli tuntia yrittänyt. Äiti sitten lohdutteli, että "ei välttämättä ole mitään hätää, jos se vaan nukkuu sikeästi ja on erilaisessa asennossa". No äiti kuitenkin sanoi lähtevänsä kävelemään meille päin. Soittelin miehellekin, mutta puhelu katkesi, koska sillä oli asiakas. Menin vielä sängyllä makuulleen ja oikeen kunnolla tönin, vatkasin ja heiluttelin mahaa. No yhtäkkiä vauva alkoi liikkumaan ja potkimaan kovaa. Aloin itkeä, että jes mitään ei olekaan tapahtunut! :'D Soitin äkkiä äidille, että kaikki kunnossa ja laitoin miehellekin viestiä. Onneksi läheiset on tukena, vaikka välillä reagoisinkin vahvemmin ja ne kyllä toivoo, että kaikki menisi hyvin. Ja niinhän meille on ultrissakin luvattu, että mitään poikkeavaa ei näytä olevan.

Yleensä en ole edes mitenkään tarkkana, että kuinka paljon vauva potkii, mut nyt muhun iski todellinen epätoivo, kun en voinut kuvitella, että tää kaveri on noin sikeäuninen. No loppu hyvin kaikki hyvin. :) Esikoinen liikkui välillä kans huolestuttavan vähän ja kerran en saanut sitä pariin tuntiin liikkumaan sitä 10 liikettä tunnissa vaan ehkä 4-5 pientä hipaisua tuntui. Käytiin lääkärillä ja kaikki oli ok onneksi. :)

Mulla on ens maanantaina eka lääkäri. Sisätutkimus tosin on jo tehty aiemmin, kun käytiin supistusten takia tarkistuttamassa. Edelleenkin mua sattuu tosi kovaa välillä alavatsaan ja joutuu ihan keskittymään siihen kipuun. Onneksi ne on menneet kuitenkin nopeasti ohi eikä ole tarvinnut sen kummemmin huolestua. Luotan lääkärin sanaan, että jos kestää kauan, niin äkkiä sinne, mutta ei ole vaaraa, että vauva syntyisi ennenaikaisesti. Aion myös varmistaa nyt, että onko multa jo otettu se streptrokokki näyte, koska haluan tietää etukäteen onko se mulla taas ja joudunko antibioottiin ennen synnytystä. Lääkärit jotenkin vähättelee sitä, ainakin sellaisen kuvan mä sain ja sit kauheella kiireellä hoidetaan sitä just ennen lapsen syntymää!

Äitiyspakkaus odottaa hakijaansa postissa. Mies ei ollut niin kamalan innostunut siitä ja syykin on selvä. :D Se totesi, ettei siellä ole hänelle oikeen mitään ja viittasi siihen kuinka se on enempi lapselle ja äidille suunnattu juttu. No mä oon jo saanut hyvin kasattua sen isyyspakkausta ja koetan loppukuun palkoista tilailla sit vähän lisää tavaraa sinne. ;) Luulen, että se on ihan äimänä, kun saa sen. :D Vois tänään oikeen masentaa sitä ja ihastella onnellisena sitä äippäpakkausta hehe.

Mulla on nyt alkanut kriisi kropan kanssa. Siis vaikka painoa kasassa vasta 74 kg (lähtöpaino 71 kg), niin mua ahdistaa, kun kroppaa turvottaa (ei mitenkään pahasti), reidet on löystyneet, käsivarsista on lähteny lihakset ja mahakin on ihan näppylöillä. :D Syy tähän on varmaan se, kun mä laihduin niin paljon esikoisen jälkeen ja sellaiseen painoon, jossa en ollut vuosiin ollut. Uskon kyllä, että saan myöhemmin kilot pois ja vauhtia riittää kyllä niin, ettei kerkiä laiskistumaan. ;) Silti oon koettanut välillä rajoittaa herkuttelua, koska suola ja sokeri turvottaa vaan enempi.

Mun rakas löysi etanan ja alkoi heti laulaa "etalelli" eli  etana-Elli :D

Mulla on jostain syystä kaikki kuvat jossain ihan hukassa, joten nyt tuli vähäkuvainen postaus. Koetan keretä nyt enempi koneelle kirjoittelemaan, kun viikkoja alkaa jo olla hyvin kasassa. Meillä on vaunujen laitto ja kehdon pehmustus ym kaikki tekemättä. Mies vaan koko ajan toteaa, että onhan tässä vielä aikaa. :D

Nauttikaa kesästä! 

Herkistelyä, kiukkua ja anteeksiantoa.

Huh kyllä nyt eletään taas raskaushormoonien myllerryksessä. Itkettää normaalia enemmän pienetkin asiat. En pysty lukemaan edes uutisia, koska nekin itkettää. :D En vieläkään yksinkertaisesti uskalla nauttia täysillä tästä raskaudesta. En pelkää koko ajan, mutta en meinaa uskaltaa ajatella aikaa eteenpäin. Oon pieniä hankintoja vauvaa varten jo tehnyt, mutta lähinnä miettinyt vaan, että nää nyt on vaan tavaroita enkä osaa ajatella, että ne tulee vauvalle. Tai en uskalla. Johtunee varmaan siitä, kun on jo kerran kokenut raskauden, niin nyt huoli on suurempi. Päivä kerrallaan ja suurempia murehtimatta! :)

P.S. Menen tiistaina Pinkin keikalle <3 äidin omaa-aikaa. Mahtavaa :) Aion nauttia täysillä!!

Ajattelin, että voisin laittaa myös tuollaisen kysymyspostauksen, jos saisin lisää inspiraatiota aiheisiin täällä. :) laitan sen nyt erikseen niin sinne kommentteihin voi lisäillä kysymyksiä. :)

Rv 23 +

Nyt tuntuu taas, että aika matelee, raskauden suhteen siis. :) Muuten päivät menee tosi nopeasti esikoisen kanssa touhuillessa. Ehkä, kun nyt oli rakenneultrakin ja voi vaan olla ja nauttia/kärsiä raskausajasta, niin tuntuu, että viikot ei etene. :D

Käytiin nyt tiistaina päivystyksessä, kun oli koko viime viikon supistellut tosi paljon. Toki en oikeasti ollut kerennyt kunnolla lepäämään ja päikkärit jäi usein väliin. Maanantaina olin töissä uimahallilla ja jouduin enempi näyttämään uintijuttuja. Mahaa alkoi sielläkin supistella tosi paljon. Kotiinpäästyä valittelin sitten kuinka sattuu enkä pysty nukkumaan. Otin 500 mg panadolia ja pystyin nukahtamaan, vaikkei lääke täysin auttanut. Tiistaina alkoi sitten viiden jälkeen illalla sama meno eikä maha rauhottunut yhtään. Koko ajan oli tosi pinkeä ja häpyluuhun saakka tuntui leviävä supistus. No lääkäri tutki kaiken eikä onneksi ole mitään hätää kohdunsuun tai kohdunkaulan kanssa. Eli normaalit olivat ja voin hyvillä mielin vetää kesäuimakoulut ja koettaa muun ajan sitten ottaa rennosti. :) Istuminen supistaa tosi paljon ja mieluummin olenkin makuullaan, jos mahdollista. Vauvan paino oli 580 g rv 23+2 ja edelleen poika. :) No tulipahan sitten saatua toi painoarvio ja varmistuttua siitä, että on tosiaan poika. :D Mulla on tosi korkea kynnys lähteä sairaalalle, mutta kun soitin, niin pitkän keskustelun jälkeen ne totes, että tule mieluummin näytille, vaikkei mitään hätää oliskaan. :) Ja olishan se yö voinut olla tuskainen, jos jotain olisikin ilmennyt. Maha rauhoittui vasta seuraavaan päivään mennessä ja nukuinkin päikkärit etten rehki taas liikaa.

Nyt olen saanut myös aloitettua yhden projektin, meinaa isyyspakkauksen. :) Päällystin yhden pahvilaatikon ylijääneillä kontaktimuoveilla ja enää puuttuu sisältö. Oon ostellut jo pari vauvan hattua, yhden vähän isomman hatun (kun esikoiselle ostettiin kahden hatun paketti, niin toinen niistä oli tummansininen). Sitten on sukat ja muutamia vaatteita. :) Kerron lisää sitten, kun saan lisättyä tonne kaikenlaista. Oon jo nyt innoissani. :D Vietiin tytön kanssa laatikko häkkivarastoon, jossa mies tuskin käy enää ollenkaan ennen syksyä. :D Suunnittelin kyllä antavani sen ennen miehen synttäreitä elokuussa. :)

Meinasi mennä hermot ton kontaktimuovin kanssa, mutta ne kestänyt oikeen muutakaan kestävää ratkaisua :D ja musta muovi loppui jo kesken, joten oli pakko vaihtaa keltaiseen. :D Mutta tämän on tarkoitus ollakin sellainen huumorijuttu!

Kehto on nyt vihdoin valmis ja enää puuttuu pehmusteet ja patja. Niiden hankkimisen jätän kesälle sitten. :)

Sitten muihin juttuihin. Ruoka on maistunut hyvin, painoa on alkanut tulla ja taitaa olla jossain lähemmäs 74 kilossa. :D No vähän vaihtelee päivän mukaan, mutta on se noussut. Tosin ei haittaa, mieluummin vähän nousee kuin junnaa koko ajan samassa ja tulee huolestunut olo. Vaikka vauvan koko ja paino oli kuulemma normaalit nyt. 

Tässä on vähän kuvaa ennen raskautta, että millainen sitten olinkaan.

joulukuu 2012

rv 23+4

Ostin muka tiukat farkut ja noi tippuu vaan jaloista. En ole löytänyt sopivaa vyötä vielä. :D

Toisesta kuvakulmasta maha näyttää paljon matalammalta. On silti moni kysellyt jo, että odotanko lasta. :) 

Nyt mun on taas pakko viihdyttää tota neitiä, joka hyppii ihan seinille. On ollut niin huono ilma ja märkää ulkona, ettei kauaa oo viitsinyt ton neidin kanssa leikkiä kuraleikkejä tuolla. :D Meiltä puuttuu isommat kumpparit ja ne on nyt vaan pakko löytää jostain..

Moikka moi!

Äitienpäivä

Mukavaa äitienpäivää kaikille äideille! :) Minä sain eilen kukkia ison amppelin verran. Mies ei uskaltanut unohtaa, koska kaikki olisi kuitenkin kysynyt, että ostitko kukkia. :D

Nauttikaahan tästä päivästä. Meillä mies valmistaa anopin luona ruuan meille. :D

Ultrakuulumisia ja keväthössötystä

Heipparallaa

Mun on pitänyt käydä kirjoittelemassa ennen ultraa, mutta en sitten kerennyt enkä keksinyt ihmeemmin kerrottavaa. :) No nyt viime torstaina oli rakenneultra ja kaikki oli meidän onneksemme täydellisesti. <3 Oon niin onnessani, että meille tulee terve lapsi, mikäli kaikki menee loppuun saakka hyvin. Miten pienestä se onkaan kiinni, että jotain voi olla pielessä.

No tässäpä pari kuvaa. :)

Sivuprofiili. Ihanasti näkyi, kun pikkuinen teki hengitysharjoituksia. <3

Peukku menossa suuhun. <3

No teitä sitten varmaan kiinnostaa, että kumpi sieltä on tulossa. Pikkuveli. :) Kysyin vielä kätilöltä, että ai onko ihan varma?? Niin sanoi, että on niin varma, että jos on tyttö, niin tuokaa heille. :D Pippeli paistoi heti, kun kätilö vei laitteen jalkojen väliin. :) Ihan hassua! Mä oon nyt ultrasta saakka vaan koettanut jotenkin asennoitua siihen, et hei meille tulee poika. :D Mun pitää opetella kaikki alusta. xD Vaikka eipä pojat paljoa eroa tytöistä ainakaan pikkuvauva-aikana. Mä tiedän, että sieltä tulee pitkäripsinen ja isosilmäinen hurmuripoika, jos yhtään siskonsa geenejä perii. ;) Kunhan terveenä syntyy, niin kaikki muu on plussaa niin sanotusti.

Iski heti kamala nimipaniikki, koska mulla ei ole mielessä yhtäkään kivaa pojannimeä. :D Mies sanoi, että kyllä sen vielä ehtii päättämään. Oon onnellinen miehen puolesta, että se saa nyt kokea pojankasvatuksen, joka on kuitenkin ehkä hieman haastavampaa. :D Ja sehän melkein hyppäsi kattoon, kun sai tietää, että mahassa on poika! Ilme kirkastui sekunnissa. :) Vaikka ei tyttökään pettymys olisi ollut.

13. päivä on sitten neuvola. Nyt tajusin, että olin neuvolaan kertonut painavani 70-71 kg, mutta 71 kg oli lähinnä aloituspainoa. Nyt painan 1, 5 kg enemmän eikä huoleta enää niin paljon, kun paino on kuitenkin vähän noussut. Toivottavasti ei kauheesti lähde nousemaan ja siitä varmaan pitää huolta liikkuminen lapsen kanssa. :) Tänään käytiin testaamassa pyörät pitkästä aikaa ja hittovie kun otti kunnon päälle se, että tyttö oli myös kyydissä istuimessa. :D Ens kerralla, jos pidempi lenkki tehdään, niin mies saa ottaa, koska mulle jo pyöräily pitkästä aikaa on riittävää treeniä. Nyt rikon sitten lupaukseni siitä, liikun koko raskauden ajan, päätöksestä. :D Ei vaan kyllä olen liikkunutkin, mutta siihen tahtiin, ettei ala ärsyttämään, kun ei täysillä pysty mitään tekemään. Parempi vaan tottua tähän kevyempään menoon.

Sitten asiasta seuraavaan eli keväthössötykseen. :D Mulle on joko iskenyt keväthulluus tai sitten vaan pesänrakennusvietti. Olen tässä viikon aikana saanut ostettua uudet verhot olkkariin, että aurinko ei paistaisi niin kirkkaasti. Vahasin kaksi lipastoa, joista ei nyt ihan täydellisiä tullut, kun laatikoiden kannet on vähän vinksallaan ja niitä joutuu vielä säätämään. Lisäksi en ole ihan tyytyväinen lopputulokseen vaan myöhemmin vielä hion pinnan sileäksi ja vedän kerroksen tai pari vahaa, että tulos on tasaisempi. :) Perfektionisti ei keskeneräiseen tyydy. :DD Sain myös uudelleen maalattua meidän valkoisen sohvapöydän ja nyt siinä on hieman kirkkaampi maali. Naarmuja löytyy ja tykkään, kun pöydässä näkyy elämä eikä tarvii olla niin sileä. :) Lapsi myös tuhoaa tasaiseen tahtiin huonekaluja, niin kaiken ei tarvitse olla täydellisiä. Tällaiset niistä nyt tuli.

Pöytä ostettu muistaakseni 10 eurolla käytettynä. Hioin ja maalasin helmikalustemaalilla ja uudelleen kiiltävällä kalustemaalilla. :)

Sori surkea kännykkäkuva!
Kaksi tällaista lipastoa. Toiseen tulee mun tavaroita ja toiseen vauvan vaatteita.  Alkuperäisesti nämä oli männynväriset ja hiemat kuluneet. Maksoi 30 e yhteensä, vaikka joo vahat päälle vielä. Mä vaan niin rakastan tuunailla kaikkea omanlaiseksi. :)

Miehellä menee aina joskus hermo mun kodin sisustamisen kanssa. :D Se kuulemma sisustaa vain elektroniikalla. Seuraava projekti odottaa jo tuolla alakerrassa eli kehdon hiominen. :) En malta odottaa, että saan sen niin valmiiksi, että sinne voi laittaa vauvan nukkumaan. <3 Yks toinen projekti on sitten makkarin ja lapsen huoneen lattian puhdistus ja muovimaton vahaaminen. Lattia on nyt tosi karhea ja erittäin tahmainen, vaikka sitä kuinka hinkkaisi. Mies saa auttaa tavaroiden siirtelyssä sitten. :) Täällä meidän asunnossa ei ole tosiaan mikään siivousintoinen asunut ja aina välillä löytyy jotain tosi yököttävää jostain. :D

Mutta sitten loppuun vielä iloinen uutinen. Meidän kylppäriä tultiin vihdoinkin remppaamaan! Sain tiedon, että työmiehet eivät olleet saaneet tietoa tästä meidän ongelmasta ja jossain oli tietokatko. No mä sinne sata kertaa soittelinkin, että milloinkas se kartoittaja meinaa soittaa mulle, että tulee katsomaan. Kaikki laatat irroitettiin ja lattia meni vaihtoon. Nyt ollaan jo niin pitkällä, että uudet laatat on seinillä ja seuraavaksi maalataan vielä seinät ja tehdään lattia. Niin ihanaa, että päästään puhtaaseen kylppäriin peseytymään. Ihan karsea haju lähti sieltä lattiamaton alta, että meinasin pyörtyä. :D Hometta ei onneksi mistään löytynyt ja vesivahinko täällä on joskus monta monta vuotta aiemminkin ollut ja ilmeisesti vaan jätetty kuivumaan. Eli ei millään tavalla meidän vika. Silti ihmetettää koko touhu. No pääasia, että korjattiin. Työmies sitten totesi, ettei alunperin kuulunut maalata seiniä, mutta koska työssä muutama seinä likaantui, niin ne maalataan. Kysyin sitten miksei kahta muuta seinää maalata, vaikka ne on varmasti ihan eri väriset kuin uusi maali ja seinissä on edellisen asukkaan tekemiä reikiä, joissa ei ole kipsilevyruuveja edes. No remppamies haki kittaustavarat takas ja lätki sitä seinään ja sanoi, että hän maalaa nekin. :) Ihanaa! Ihmetteli myös miten kummallisesti täällä remontoidaan, kun osa jätetään vaan rappeutumaan lisää ja osa taas korjataan.

No, mutta tässä nyt tärkeimmät tapahtumat tältä suunnalta. Iloinen uutinen on sekin, että sain vielä kesäkuun 13. päivään saakka uimaopen töitä, joten saa sitten vielä kesäkuun lopussa yhden palkan, mikä helpottaa huomattavasti elämää. Tuetkin on nyt korjattu ajantasaisiksi, joten voi huoletta odottaa kesäntuloa. Sitten vielä äippärahahakemus, jota tuskin erityisemmin korjaillaan, kun se just alkuvuodesta korjattiin oikeaksi. :)

Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille ja nauttikaa säästä, mikäli aurinko paistaa! :)

Alakulo vastaan iloisuus

Joo täällä on ollut vähän hankala päivä. Just sellainen kuin aiemmin puhuin, että pienikin asia voi tuntua ylitsepääsemättömän suurelta! Tunteet ottaa vallan ja mieli on herkistynyt ihan kamalasti!

Kävin tänään kampaajalla leikkauttamassa hiukset. Voin laittaa myöhemmin kuvaa. No meni noin 15 minuuttia kunnes pyörryin tuoliin ja toipumiseen meni ehkä 5 minuuttia. Kampaaja kyseli sitten, että jätetäänkö kesken ja varaan uuden ajan. Sanoin, että kyllä tää kohta menee ohi, vaikka olo oli ihan kauhea. :D Kylmä hiki vaan virtsasi ja olin ihan valkoinen. Join sitten vettä ja nousin hetkeksi seisomaan. Käännettiin tuolia vähän takakenoon ja olo helpottui. Luulen, että istuin maha liian ahtaalla eikä nivusten kohdalta päässyt kiertämään kunnolla veri. Lisäks mulla oli jo sinne mennessä selkä tosi jumissa ja koetin vaihdella asentoa koko ajan. Että sellainen kampaamoreissu. En meinannut raaskia edes mennä sinne, kun ajattelin, että se on taas turhaa rahanmenoa, mutta menin nyt kuitenkin ja kiva, että vanha väri on nyt kokonaan poissa latvoistakin.

Tytön päiväunien jälkeen päätettiin alkaa pesemään parveketta ja vähän jo vettä ripottelikin. :) Siivottiin kaikki tavarat ja puuritilät pois ja alta paljastui kiva roskakasa. :D No tytöllä oli sadevaatteet päällä ja oli ihan innoissaan, kun sai leikkiä vedellä. Hain sitten aina vettä ja kaatelin sitä lattialle ja vetelin lastalla tonne vesikouruun vedet. Yhtäkkiä kuulin, kun naapurin nainen huutaa alaparvekkeelta, että "hei kaikki vedet tulee tänne!". Olin hiljaa ja mietin hetken. Totesin sitten päässäni, että "voi v*ttu!!". Mua alkoi samantien ketuttaa ihan perhanasti ja komensin tytön sisälle. Kurkkasin alas ja näin, että vähän oli kaide märkä, mutta ulkona satoi sillä hetkellä vettä! No myöhemmin tajusin, että tosta seinän alareunasta saattoi valua vettä sinne alas vähän, mutta ei todellakaan paljoa, että olis tarvinnut siitä alkaa motkottamaan. Kerrostalon ihanuudet, kun ei saa edes parvekettaan huuhtoa. Tota kun ei oikeen pysty edes moppaamaan niin, ettei vettä valuis kourua pitkin alas. Nyt sit vaan naureskelen, kun ulkona sataa kaatamalla vettä, mahtaa olla naapurin parveke märkä. :D Toivottavasti itse nirppanokka on sisällä, ettei nenäpää kastu! Mutta sain pestyä puuritilät ja ne on valmiina sitten öljyä varten. Hyvä, että siirsin ritilät tänään pois, niin partsinlattia huuhtoutuu vielä tolla sateellakin hyvin. Ja mikä parasta hei, lumet sulaa!! :D

Pitäis osata olla stressaamatta, mutta välillä mua ahdistaa kamalasti tää raskaus. En tiedä miksi, jotenkin mietin vaan, et apua kun aika menee ja kohta se vauva on täällä! Esikoisesta aika mateli ja nyt se vaan juoksee, kun on niin kiirettä tuon neidin kanssa. :) Toisina päivinä mä voisin skipata tän raskausajan ihan täysin ja ottaa sen vauvan nyt heti tänne. :D

Näihin fiiliksiin ja toivottavasti huomenna mukavampiin, lopettelen nyt tältä illalta. Tuli kuvaton postaus, mutta en jaksa alkaa lähettelemään kuvia, joita mulla tosin ei oikein nyt edes ole. :D